Turvapaikanhakijoiden jatkuva virta oli pysäyttävä näky. Joukossa oli pieniä, lähes vastasyntyneitä lapsia, naisia ja miehiä, joiden kasvoilta oli luettavissa väsymystä ja hämmennystä, mutta monilla myös helpotusta. Saksalaisella täsmällisyydellä tulijat ohjattiin odottaviin linja-autoihin, ensiaputelttoihin, bajamajoihin…kukin senhetkisen kiireellisimmän tarpeensa mukaan. 

Viranomaisten ja muiden auttajien lisäksi asemalla oli iso joukko muita ihmisiä vastaanottamassa tulijoita. Meitä hämmästytti, miten tulijat toivotettiin tervetulleiksi: taputtamalla ja hurraamalla.  ”Together we will do it”, luki erään avustusauton ikkunassa. Pohdimme tuolloin, mitenkähän meillä Suomessa vastaavassa tilanteessa tulijat vastaanotettaisiin. No, nyt sen jo tiedämme. Emmekä voi olla kaikilta osin siitä ylpeitä.

Jo tuolla matkalla ollessamme, tajusimme nopeasti, että myös meidän täällä Suomessa on varauduttava turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun. Mutta sitä oli vaikea käsittää, että jo seuraavalla viikolla vastaanottokeskuksemme saattaisivat olla täynnä ja tulijoiden ”tulva” vain jatkuisi.  SOS-Lapsikylä lastensuojelujärjestönä ei ole jäänyt passiiviseksi tässä tilanteessa, vaan on ryhtynyt toimeen erityisesti alaikäisten yksin tulevien turvapaikan hakijoiden auttamiseksi. Maahamme on tänä vuonna syyskuuhun mennessä tullut ainakin yli 900 ilman huoltajaa tullutta lasta. Se on valtava määrä, eikä kukaan ole voinut varautua siihen.

SOS-Lapsikylä perustaa kaksi ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman huoltajaa tuleville lapsille. Ryhmäkotien tehtävänä on tarjota välttämätön suoja ja turva, huolenpito, hoiva, kasvatus ja tuki. Emme tiedä, mitä kaikkea lapset ovat joutuneet kokemaan ja näkemään kotimaassaan ja matkallaan halki Euroopan. Mielessä käy, miten autamme ja tuemme heitä, joiden kokemusmaailmaan kuuluvat kidutus - itseen tai läheisiin kohdistuneena – kuolema, kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, uhkailu, nälkä ja pelko. Ja jatkuva ikävä läheisiä, elossa olevia tai jo pois menneitä.

Mutta me teemme parhaamme. Ja me teemme sitä yhdessä muiden toimijoiden kanssa. "Together we will do it”.  Ja jo nyt SOS-Lapsikylään on tullut useita yhteydenottoja sekä niiltä, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään ryhmäkodissa että niiltä, jotka haluavat auttaa muulla tavoin. Erityisesti lasten hätä koskettaa ja herättää halun auttaa. Jokaisella lapsella on oikeus elämään.