Lapsivaikutusten arvioinnin puuttuminen päätöksenteossa voi johtaa lasten ja perheiden kannalta erittäin vaikeisiin tilanteisiin, joissa lapsen etu ei toteudu. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisenä periaatteena lapsen etua pitäisi arvioida kaikessa päätöksenteossa, kaikilla tasoilla. Ei voi olla niin, että isoja ja lasten kannalta tärkeitä päätöksiä tehtäessä lapset sivuutetaan täysin. Näin kuitenkin valitettavasti tapahtuu jatkuvasti. Lasten oikeudet tulla kuulluksi tai kokea osallisuutta eivät toteudu, jos heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan ei huomioida kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Lapset eivät voi valita, minne ja millaisiin oloihin he syntyvät. He eivät voi valita, millainen perheen taloudellinen tilanne on tai miten vanhemmat hänestä huolehtivat. Lapsi ei myöskään pääse vaikuttamaan suoraan siihen, mitä hänelle tapahtuu, jos vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty hänestä huolehtimaan. Lapsen mielipidettä kysytään, mutta päätöksen tekevät aina aikuiset. Lapsi on olemassa ja elää täysin riippuvaisena siitä, millaisia päätöksiä me aikuiset hänen elämässään teemme, niin isoissa kuin pienemmissä asioissa.

Kaikkein eniten lasten kannalta huonot päätökset iskevät kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja erityistä tukea tarvitseviin lapsiin. Esimerkiksi päätökset subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajoittamisesta kohdistuvat kaikkein pahimmin heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin.

Liikennepolitiikka ja työaikalaki koskevat lapsiakin

Kun tehdään päätös valtion budjetista ja esimerkiksi koulutukseen tai lastensuojeluun käytettävistä rahoista, lapsivaikutusten arviointi on vielä helppoa. Perhevapaauudistukseen liittyvässä keskustelussa osataan tuoda esiin lasten tarpeet ja päätösten vaikutukset heihin. Jos asiassa mainitaan sana lapsi tai perhe, on vaikutusten pohdinnan muistaminen ehkä helpompaa. Kuitenkin lapsivaikutuksia, suoria tai välillisiä, syntyy myös muulloin. Tuleeko mieleen, että esimerkiksi päätettäessä työaikalainsäädännöstä, liikennepolitiikasta ja työttömyyteen kohdistuvista toimenpiteistä päätetään myös lapsista?

Työajat vaikuttavat siihen, minkä verran lapset ovat päivähoidossa – onko meillä tarpeeksi päivähoitopaikkoja? Ovatko ne laadukkaita? Miten huomioidaan epätyypilliset työajat päivähoidon tai iltapäiväkerhojen järjestämisessä? Kun puhumme työaikojen pidentämisestä, huomioimmeko sen, miten lapsen oikeus olla vanhempiensa kanssa toteutuu?

Entä miten lapset huomioidaan, kun pohditaan autoilun rajaamista tai julkisen liikenteen kehittämistä? Huomioidaanko lasten turvallisen koulu- ja harrastusmatkan toteutuminen? Miten päättyvä bussilinja vaikuttaa siihen, että lapsi ehtii tärkeään harrastukseensa?

Työhön aktivointi vaikuttaa lasten arkeen

Kun linjataan siitä, miten aktivoidaan työtöntä ihmistä töihin, kiinnitetäänkö huomiota siihen, miten se vaikuttaa lasten arkeen? Voiko vanhempaa velvoittaa menemään töihin päivän varoitusajalla, jos hän on ollut lapsen kanssa kotona? Miten arvioidaan, että lapselle järjestyy tutustuminen ja tuttu hoitopaikka? Entä mitä tapahtuu perheen tuloille? Jännittääkö lapsi joka yö, alkaako päivä lähdöllä taas uuteen, väliaikaiseen hoitopaikkaan vai ollaanko tänään sittenkin kotona?

Meidän tulee huomioida myös päätöstemme välilliset vaikutukset lapsiin. Kun yhdessä instituutiossa tehdään päätös katsoen asiaa vain tietystä näkökulmasta ja unohdetaan lapsivaikutukset, joutuu seuraava tekemään ratkaisunsa tämän pohjalta. Ratkaisujen ketju liikkuu eteenpäin, ja viimeisenä ne osuvat lapseen. Häneen kohdistuvat vaikutukset ovat kaikkein suurimpia ja mullistavimpia.

Lapset ovat meistä aikuisista riippuvaisia ja luottavat meihin. Ovatko päätöksemme sen arvoisia?