Puutteita siis oli. Vieläpä lapsen tasapainoisen kehityksen turvaamisen kannalta hyvinkin keskeisissä vanhemmuuden osa-alueissa. Kyky tunnistaa lapsen tarpeet on keskeinen osa vanhemmuutta. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta ja kyky asettua lapsen asemaan on kaiken a ja o. Mutta työntekijän mielestä lapsia on kotona huonommissakin olosuhteissa.

Lastensuojelu ei ole lasten selviytymistaistelu

Lastensuojelun tarkoituksena ei ole vertailla lasten olosuhteita keskenään. Lastensuojelu ei ole, eikä se saa olla, lasten selviytymistaistelu, jota aikuiset seuraavat sivusta ja puuttuvat, jos tilanne äityy pahemmaksi kuin edellisessä tai seuraavassa asiakasperheessä.

Lastensuojelun tarkoituksena on turvata jokaisen lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Jokainen lapsi on yksilö. Jokaisen lapsen tilanne on erityinen. Kunkin lapsen yksilöllinen etu pitää arvioida erikseen monipuolisesti ja laaja-alaisesti, lapsen iän, kehitystason ja erityisen tilanteen mukaisesti. Lapsen kasvuolosuhteet ja huolenpito ja se, vastaavatko ne juuri kyseisen lapsen tarpeita arvioidaan kunkin lapsen kohdalla erikseen. Lastensuojelu on lapsikohtaista ja sen pitää olla lapsilähtöistä.

Työntekijän pystyttävä asettumaan lapsen asemaan

Vastuu lapsen tasapainoisesta kehityksestä ja hyvinvoinnista on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla. Lastensuojelun tehtävänä on viimesijassa varmistaa, että kaikki lapset saavat hoidon, huolenpidon ja kasvatuksen, joka vastaa heidän tarpeitaan ja on heidän etunsa mukaista. Lapsella itsellään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa olosuhteisiin, joihin on syntynyt.

Lastensuojelun työntekijöillä, jos keillä, täytyy olla kyky asettua lapsen asemaan. Ei aikuinenkaan jää vaille tarvitsemaansa tukea ja apua, jos naapurin Erkillä on suurempia ongelmia ja huonommat olosuhteet.