Toimivassa järjestelmässä lasten kiireellisten sijoitusten määrän pitäisi laskea, ei kasvaa

Lapsen kiireellinen sijoitus tehdään tilanteessa, jossa huostaanoton syy aiheuttaa välitöntä vaaraa lapselle. Sillä puututaan nimensä mukaisesti äkillisesti lapsen tilanteeseen, suojellaan lasta kasvuolosuhteelta tai pysäytetään lapsen elämään liittyvä vahingollinen kierre. Toimivassa lasten hyvinvoinnin, kehityksen ja terveyden suojeluun tähtäävässä järjestelmässä lasten kiireellisten sijoitusten määrän pitäisi laskea, ei kasvaa. Ongelma ei ole yksin, jos ollenkaan, lastensuojelun. 

Liian usein lapsen kiireellinen sijoitus on lapsen ensimmäinen kontakti lastensuojeluun. Sosiaalihuoltolain voimaantulon jälkeen lastensuojelun asiakkaaksi ei nimittäin enää jouduta, vaan sinne päästään. Varhainen tuki ei toimi tai sitä ei saa. Ongelmia ei tunnisteta tai niihin ei uskalleta puuttua. Kun lapsi vihdoin pääsee lastensuojelun tehokkaamman tuen piiriin, hänen kehitystään tai terveyttään vaarantavat tekijät ovat muhineet ja kasvaneet. Lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteillä ei enää välttämättä päästä yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Lapsi joudutaan sijoittamaan pois kotoaan. 

Lasten suojeleminen ei ole yksin lastensuojelun asia

Aloitin lastensuojelun lakimiehenä kaksikymmentä vuotta sitten. Viimeiset neljä vuotta päällimmäisinä tunteina ovat olleet epätoivo ja turhautuminen. Syitä ovat lähtökohtaisesti hyvin toimineen lastensuojelujärjestelmän murskaaminen sosiaalihuoltolailla sekä lastensuojelun joutuminen jatkuvan muutoksen kouriin. Epätoivo ja turhautuminen johtuvat myös siitä, että voimavaroja on suunnattu lasten suojelusta pois toisarvoisiin asioihin. Siitä, että lapset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa suojelua organisaatioista johtuen. Siitä, että perustason palvelut eivät vieläkään kanna osavastuutaan lasten suojelusta. Siitä, että lasten suojelemiseksi välttämätön monialainen yhteistyö ei vieläkään toimi.

Lainaan tähän loppuun kohdan 6.12.2017 julkaistusta blogitekstistäni: ”Lasten oikeus erityiseen suojeluun ei voi toteutua täysimääräisesti ennen kuin muutkin toimijat kuin lastensuojelu kantavat perustuslakiin ja lapsen oikeuksien sopimukseen kirjoitetun vastuunsa lapsen suojelusta ja hyvinvoinnista yhteiskunnassamme. Yhteisen vastuun kantaminen lasten hyvinvoinnista edellyttää muutosta arvoissa, asenteissa ja työskentelytavoissa, ei niinkään laeissa ja järjestelmissä.”
 

THL:n tuoreeseen tilastoraporttiin pääset tutustumaan täällä.