1990-luvun laman jälkeen puhuttiin paljon lapsista, joiden elämänkulkuun tuo ajanjakso vaikutti keskeisesti. Koronan vaikutukset globaaliin talouteen ja sitä kautta myös meihin suomalaisiin tulevat olemaan merkittäviä. Lasten ja nuorten ei kuitenkaan tulisi jälleen kantaa kohtuutonta taakkaa laman ja epidemian jälkiseurauksista. Siksi lapsille ja perheille tarjottava tuki tulisi nähdä keskeisenä keinona toipua epidemiasta.

Kaikille lapsille koti ei ole turvallinen paikka

Viime viikkojen poikkeuksellinen tilanne on nostanut hyvin konkreettisella tavalla esiin sen, miten monitahoinen ja laaja kokonaisuus lasten suojeleminen on. Kouluissa ja päiväkodeissa tapahtuva ruokailu on monelle lapselle päivän pääasiallinen ravinto. Kodin ulkopuolella lapsen kohtaavien aikuisten katse ja kiinnostus ovat monelle lapselle tärkein tekijä avun piiriin ohjautumisessa. Harrastusten ja kodin ulkopuolisten aktiviteettien katketessa monet lapselle merkitykselliset ihmissuhteet vähenevät.

Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, järjestöjen ja yhteisöjen toiminta sekä läheiset ihmissuhteet muodostavat kokonaisuuden, jotka rakentavat lapsen hyvinvointia ja kasvua, mutta myös suojelevat häntä mahdollisilta puutteilta huolenpidossa. Epidemian hillitsemiseksi meitä ohjataan vetäytymään koteihimme, mutta osalle lapsista koti ei ole turvallinen paikka. Erityisesti heidän auttamisekseen on ajankohtaisessa tilanteessa tehtävä töitä ja kehitettävä uusia ratkaisuja. 

Lasten hyvinvointi riippuu kyvystämme tehdä yhteistyötä

Elämme tilanteessa, johon emme olleet etukäteen valmistautuneet ja meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa. Pieniä ja suuria uusia ratkaisuja luodaan ympäri Suomen päivittäin. Kunnat ja koulut ovat löytäneet keinoja toimittaa kouluruokaa sitä tarvitseviin perheisiin. Opettajat ja oppilashuollon työntekijät opettelevat käyttämään uusia tapoja pitää yhteyttä tukea tarvitseviin lapsiin. Me lastensuojelun toimijat yritämme ulottaa tukemme sitä tarvitseville uudenlaisia kanavia käyttäen niissäkin tilanteissa, joissa kasvokkainen kohtaaminen ei ole mahdollinen. Lapsen suojelu perustuu edelleen ja etenkin tässä poikkeuksellisessa tilanteessa hänen yksilöllisen tilanteensa arviointiin. Tavoitteena on varmistaa lapsen perusoikeuksien toteutuminen.

Lasten suojeleminen edellyttää toimijoiden joustavaa ja yksilöllisesti muotoutuvaa yhteistyötä sekä poikkeusoloissa että vakaampina aikoina. Nämä olemassa olevat lasten suojelun yhteistyöverkostot meidän on kurottava uudelleen kasaan, mutta hieman eri kanavia pitkin. Monet toimijat ottavat poikkeusolojen vuoksi kauan odotettua digiloikkaa. Toivottavasti tämän ajanjakson positiivisena seurauksena löydetään monia hyviä käytäntöjä, joita voimme hyödyntää myös jatkossa.