Hän kertoi myös eri avustusjärjestöjen pyrkimyksistä luoda edellytyksiä edes hieman siedettävämpään oloon ja arkeen mm. lapsille suunnattujen aktiviteettien muodossa – mutta kaiken kaikkiaan hänen kertomaansa väritti toivottomuus, epätoivo ja täysi näköalattomuus paremmasta ja turvallisemmasta tulevaisuudesta erityisesti pakolaislapsille.


Tämä keskustelumme nousi vahvasti mieleeni loppukesästä kun ensimmäisiä uutisointeja Lähi-idän hätää kärsivien pakolaisten epätoivoisista pyrkimyksistä päästä turvaan Eurooppaan alkoi näkyä niin uutisissa täällä Suomessa kuin myös monissa sosiaalisessa mediassa jaetuissa viesteissä. Kuvat Välimerta kumiveneissä ylittävistä ihmisistä, joiden hätää monet häikäilemättömät tahot varauksetta hyödynsivät, tarjoten näille ihmisille viimeisen oljenkorren, ottaen samalla heiltä heidän viimeiset rahavaransa vastineeksi hengenvaarallisesta reitistä Eurooppaan - alueelle joka pakolaisille merkitsi turvaa, pelastusta ja tulevaisuutta.

Meillä Suomessa käydään tällä hetkellä kovin polarisoitunutta keskustelua siitä mikä Suomen rooli on pakolaisten hädän edessä. On niitä, jotka ovat sitä mieltä että pakolaiset pysyköön siellä mistä tulevatkin, että ongelma ei ole Suomen ja että meidän täällä Suomessa pitää keskittyä vain auttamaan avun tarpeessa olevia suomalaisia. Tällainen totaalinen empatian puute ja omaan napaan tuijottelu saa minut näkemään punaista – siis tulenpunaista! Onko meillä suomalaisilla näin lyhyt muisti? Emmekö muista miten esimerkiksi monet ruotsalaiset perheet avasivat kotinsa tuhansille suomalaislapsille tarjoten turvaa sodan runtelemasta tilanteesta koti-Suomessa. Minun äitini oli yksi heistä, ja edesmennyt isoäitini oli lopun elämäänsä kiitollinen avusta, tuesta ja turvasta joka hänen lapsilleen hädän keskellä oli tarjottu.

Mutta on meillä Suomessa onneksi myös paljon auttamisen halua – se on tullut todella vahvasti esiin viime viikkojen aikana, kun eri tahoilla maassamme on käynnistetty vaate- ja varustekeräyksiä tänne tulevien pakolaisten hyväksi. On myös perustettu vapaaehtoisryhmiä auttamaan ja tukemaan maahamme tulevia ihmisiä, jotta he tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja jotta heidän olisi helpompi asettautua tänne heille täysin vieraaseen ympäristöön, odottamaan että viranomaiset määrittelevät heidän tulevaisuutensa suunnan.

Kansainvälinen SOS-lapsikyläjärjestö, Suomi mukaan lukien, on halunnut ottaa oman roolinsa ja vastuunsa tässä ihmiskuntaa vahvasti koettelevassa tilanteessa. Toimimme niin maissa joista pakolaiset ovat lähtemässä, kuin maissa johon nyt monet pakolaiset tulevat. Kansainvälisen järjestömme pääsihteeri, Richard Pichler, ilmaisee asian näin: ”Konflikteja pakenemaan pakotetuilta lapsilta, jotka ovat paenneet vanhempiensa kanssa tai ilman, on perusoikeudet kielletty - turva, rakastava koti, koulutus, tulevaisuus ja jopa elämä itsessään. Jokaisella lapsella on oikeus olla lapsi, ei vain kadotetun sukupolven tilasto. SOS-lapsikylien vuosikymmenien kokemus erityisesti henkisesti vahingoittuneiden ja vanhemmistaan eroon päätyneiden lasten kohdalla tarjoaa tässä tilanteessa apua ja pitkäaikaista tukea. Meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus auttaa ja vastata kiireelliseen tarpeeseen turvapaikanhakijoita vastaanottavissa maissa ja auttaa näitä lapsia jopa jo paikan päällä. Tuhannet lapset ovat nyt yksin vieraassa maassa, erossa vanhemmistaan epätoivoisella matkalla. Emme saa sulkea silmiämme kärsimykseltä. Meidän täyttyy löytää tapoja osallistua auttamiseen tässä globaalissa pakolaiskriisissä."

Yksi löytämistämme tavoista on auttaa lapsia niissä maissa, joihin suurimmat pakolaisvirrat suuntautuvat. Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Serbiassa, Makedoniassa ja Saksassa on käynnistetty avustustoimia turvaa tarvitsevien pakolaislasten suojelemiseksi. SOS-lapsikylät voivat majoittaa lapsia ja tarjota heille kodin lyhyeksi tai pidemmäksikin aikaa. Tavoitteena on pyrkiä löytämään lapsen omat vanhemmat tai muita sukulaisia, mutta mikäli tämä ei ole mahdollista, yksin jäänyt lapsi voi saada pysyvän kodin SOS-lapsikylästä.

Jokaisella meillä on oma tapamme auttaa, antamalla tavaroita, ryhtymällä vapaaehtoiseksi tai tekemällä rahalahjoituksen. Jotta me SOS-Lapsikylässä pystymme auttamaan mahdollisimman monta lasta tarvitsemme lahjoituksia nopeasti. Lahjoittamalla voit muuttaa hädässä olevan lapsen elämän kulkua.

Voit tehdä lahjoituksen täältä.

Voit lahjoittaa myös soittamalla numeroon 0600 04235 (20€), tekstaamalla SOS numeroon 16499 (10€) tai tekemällä lahjoituksen SOS-Lapsikyläsäätiön tilille FI27 2386 1800 0100 66, Viite: 2105.