Syyskuussa 2018 tarkastettua väitöskirjaani varten kerättyjen, lasten kokemuspohjaisiin keskusteluihin pohjautuvien näkökulmien perusteella lasten kokemus osallisuudesta ja mahdollisuuksista olla mukana muodostuu juuri näissä arkisissa kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa. Lasten mukana olo ja elämä osana yhteiskuntaa rakentuu prosessina, jossa monenlaiset teot, olemiset, kohtaamiset ja tiedot limittyvät ja rakentuvat toistensa päälle.

Jos lapsuudessa saa kokemuksen omien näkemysten merkityksestä muille ja kokee voivansa päättää itselleen merkityksellisistä asioista, voi tämän kokemuksen päälle rakentaa myös tulevaisuuden osallistumista. Päätösten kohteena voivat olla hyvin tavalliset ja pienet arkipäivän asiat, mutta niistä päättäminen voi kokemuksena olla paljon merkittävämpi kuin mahdollisuus päättää ”isoista” asioista vailla henkilökohtaista merkitystä.

Lasten toimijuutta pitää tukea

Yhtä merkittävää on tukea lasten omaa toimijuutta. Jos lapsille jatkuvasti osoitetaan, että heidän osallistumistaan kaivataan vain aikuisten määrittämissä kysymyksissä, hukataan paljon sellaista toimijuutta, jonka avulla rakennetaan kokemusta yhteiskunnan merkityksestä itselle. Lasten ei esimerkiksi haluta olevan aktiivisia kysymyksissä, jotka aikuisten näkökulmasta ovat aikuisen päätettävissä. Esimerkiksi huostaan otettujen nuorten kokemuksissa on tunnistettavissa vahva kokemus oman toimijuuden sivuuttamisesta. He kokevat, etteivät ole voineet ottaa osaa päätettäessä heidän omasta elämästään.

Laajemmin tämä kiertyy kysymykseen vallan ja vastuun suhteesta. Vaikka aikuinen ei voisi luovuttaa asioiden päätäntävaltaa lapselle, lapsen näkökulman voi kuitenkin kuulla. Usein lapset itse nostavat esiin olevan riittävää, jos aikuinen jaksaa perustella kantansa ja selittää näkökulmansa. Kysymys on dialogisesta keskustelusta, jossa pyritään saavuttamaan näkökulma, joka ei ole kenenkään osapuolen yksin muodostama. Valtaa sisältävissä asiantuntijatehtävissä tämä voi olla haastava näkökulman muutos, mutta lasta kunnioittavan kohtaamisen näkökulmasta aikuisen asenteella on keskeinen merkitys.

Aikuiset ovat avainasemassa

Jos aikuiset eivät kykene avaamaan näkökulmaansa lasten monenlaisille olemisen tavoille ja tekemisen muodoille, jää lasten osallisuus ja toimijuus vain ylimalkaisiksi sanoiksi. Lasten osallisuus voi toteutua vain, jos annamme heille tilaa toteuttaa sitä myös omasta näkökulmastaan. Vaatimus aktiivisesta osan ottamisesta milloin mihinkin kysymykseen voi alkaa tuntua raskaalta ja ylimääräiseltä, jos ne eivät ole missään kosketuksessa oman elämän ja arjen kokemuksellisen maailman kanssa.

Olemalla kiinnostuneita lasten kertomista kokemuksista ja ottamalla ne todesta tuetaan parhaiten myös heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan. Kohtaamalla lapset yksilöinä ja tunnistamalla heidät yhteisöjensä jäseninä annamme viestin siitä, että he ovat yhteiskunnan kokonaisvaltaisia jäseniä jo lapsuudessa.