Yhden lapsen tragedian lisäksi tulisi pohtia, miten huolehdimme siitä, että kaikki apua tarvitsevat lapset ja nuoret sitä saavat.

Vuonna 2016 huolenaihe lapsen tilanteesta ilmaistiin 121 372 kertaa tekemällä lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijöiden tekemän arvion jälkeen lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli samana vuonna 57 800 lasta, eli 4,6 prosenttia kaikista Suomen alaikäisistä. Edelleen, kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli 17 330 lasta ja nuorta.* Tänä vuonna on uutisoitu lastensuojelun asiakasmäärien ja huostaanottojen tarpeen kasvaneen. Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain mukaan kynnys päästä lastensuojelun asiakkuuteen on kasvanut, joten voimme ajatella näiden 80 000 lapsen tilanteessa olevan todellinen riski turvallisen kasvun ja kehityksen vaarantumisesta.


Kohtaamiseen ei riitä aikaa


Pitkään olemme tienneet lastensuojelun työntekijäresurssipulasta ja sen vaikutuksista siihen, ettei kaikkia apua tarvitsevia lapsia saada autettua. Yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaanaan jopa 60 tai 80 lasta. Tällaisella asiakasmäärällä eivät mahdollistu lapsen tapaamiset kahden kesken, tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen. Tällä asiakasmäärällä työntekijä voi tarttua vain kaikkein kriisiytyneimpiin tilanteisiin: yleensä niihin, joissa ei ole mitään muuta tehtävissä, kuin etsiä lapselle sijaishuoltopaikka. 

Paljon on sellaisia lapsia ja perheitä, jotka eivät osaa tai pysty hätäänsä sanoittamaan. Kiireessä toteutettu tapaaminen tai laaja verkostoneuvottelu eivät välttämättä ole paikkoja, joissa vanhempi uskaltaa kertoa jaksamattomuudestaan, päihteidenkäytöstään tai hermojen menettämisestään. Isossa neuvottelussa lapsi ei ehkä uskalla kertoa, että asiat eivät kotona ole hyvin. Kiireessä ja liiassa työmäärässä tällaiset kokoontumiset saattavat kuitenkin olla ainoita, joihin sosiaalityöntekijä pystyy.


Ongelmina kiire ja vaihtuvuus


Sosiaalityöntekijöiden kiire näkyy myös palveluntuottajalle. Vastuu lapsen asioiden hoitamisesta säilyy aina kunnan sosiaalityöntekijällä. Vaikka lapselle ja perheelle tarjotaan turvallinen sijaishuoltopaikka, siellä ei voida tehdä kaikkia lasta koskevia päätöksiä. Kiireistä, paikasta toiseen säntäilevää sosiaalityöntekijää voi olla vaikea tavoittaa. Hän ei ehdi vastata puhelimeen tai tekstiviestiin. Lapsen hoitoa ja kasvatusta toteutetaan asiakassuunnitelman perusteella: jos kunnan sosiaalityöntekijä toistuvasti vaihtuu tai puuttuu kokonaan, vaikuttaa se myös lapsen hoidon suunnitteluun ja sijaishuollon toteuttamiseen. Lapsi tarvitsee omaa sosiaalityöntekijäänsä ja lapsen tulee olla tietoinen, kuka hän on. 

Kyseessä ei ole lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välinpitämättömyys työtään kohtaan. Aikaa ei vain riitä kaikille tarvitseville lapsille. Sosiaalityöntekijöiden työn kuormitus näkyy kiireenä, työntekijöiden vaihtuvuutena ja sairaslomina. Kaikkein eniten kiire vaikuttaa siihen, ettei lapsi saa aikaa tutustua hänen asioistaan päättävään työntekijään. 

Yksittäisen sosiaalityöntekijän asiakasmäärän tulisi olla huomattavasti pienempi, jotta kohtaaminen ja lapsen auttaminen riittävän varhaisessa vaiheessa toteutuisi. Tällöin sosiaalityöntekijä voi tavata lasta riittävästi kahden kesken ja kuulla, millaisia ajatuksia ja toiveita lapsella on.


Sosiaalityöntekijät vaativat parempia työskentelyolosuhteita lasten vuoksi


Yli tuhat sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa kuvataan tilannetta lasten rakenteelliseksi heitteillejätöksi. Vetoomuksen allekirjoittaneet toivovat sellaisia työskentelyolosuhteita, joissa lapsen ja perheen kohtaaminen sekä auttaminen mahdollistuvat.

Vetoomuksen pohjalta on laadittu myös adressi, jonka kuka tahansa meistä voi allekirjoittaa. Voimmeko sillä tavoin osaltamme edistää sitä, että lapsen oikeus suojelevaan työntekijään toteutuu?

*Luvut ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisemasta tilastotiedosta.