Ensimmäisinä työviikkoinani lastensuojelun asiakastyössä tuli eteen tilanne, jossa hallintolaki edellytti asianomaisten kuulemista. Työparini pohti noin 10-vuotiaan lapsen näkemyksen selvittämistä huostaanottoasiaan. Minä olin kerrankin iloinen, kun sain paljastaa tuntevani lastensuojelulain: ei alle 12-vuotiasta tarvitse kuulla.

Ihana, osaava ja äärimmäisen pätevä työparini katsoi minua lempeästi ja totesi, että kai tiedän, että lapsen mielipide tulee aina selvittää eikä sillä ole tekemistä hallintolain kuulemisen kanssa. 

No, sen jälkeen olen tiennyt. 

Pienenkin lapsen mielipiteen voi selvittää

Lapsen oikeuksien sopimuksessa keskeistä on lapsen mielipiteen kuuleminen ja sen selvittäminen. Kaikessa, ei ainoastaan silloin kun hallintolaki sitä edellyttää. Aikuisten tehtävänä ei ole päättää, missä asioissa lapsen mielipide kuunnellaan ja milloin ei – meidän tulee ottaa se vastaan niissä asioissa, joissa lapset haluavat sen kertoa. Usein kysymme lapsilta mielipidettä vain pakon edessä tai jos kyseessä on jokin selkeästi lasta koskeva asia: Mitä leluja haluat leikkipaikalle? Haluatko unikaveriksi nallen vai pupun?

Myöhemmissä töissäni kehittäjänä, kouluttajana ja hallinto-oikeudessa olen käynyt paljon kiinnostavia keskusteluja siitä, kuinka lapsi on vielä niin pieni, ettei hänellä joko voi olla mielipidettä tai sitä ei voida selvittää, koska ei hän ymmärrä käsitteitä. Miten muka neljävuotias voi ottaa kantaa sijaishuollon järjestämiseen?

Neljävuotiaan ei tarvitsekaan ymmärtää huostaanoton tai sijaishuollon käsitteitä, mutta hänelle tulee silti selvittää niiden tarkoitus hänen ymmärtämällään tavalla. Lapsella voi olla näkemys siitä, missä hänen on hyvä asua, ketkä ovat hänelle tärkeitä aikuisia ja millä tavoin hän kokee olonsa turvalliseksi. 

Lapsen mielipidettä voi selvittää kysymällä hänen kuulumisistaan, tärkeiksi kokemistaan asioista tai mistä hän haluaisi omassa arjessaan kertoa. Lapsen kanssa leikkimällä ja tilanteeseen asettumalla aikuinen kuulee, mitä lapsi pohtii ja mihin asioihin hän haluaisi näkemyksensä kertoa.

Lapsikin tarvitsee perustelun

Lapsen mielipiteen kuuleminen ei myöskään tarkoita vain merkintää pöytäkirjaan. Mitä vastaamme lapselle? Miten perustelemme hänen elämäänsä liittyvät ratkaisut? Mielipiteen kuuntelu ja lapsen kanssa keskustelu ei tarkoita sitä, että toimimme juuri hänen toiveidensa mukaan.  

Sen sijaan aikuisilla on velvollisuus perustella lapselle, miten hänen näkemyksensä on huomioitu ja miksi on toimittu tietyllä tavalla. Lisäksi aikuisen tulee selvittää lapsen ymmärtämällä tavalla, mihin hänen mielipiteensä on vaikuttanut. 

Kerran jouduin perustelemaan pienelle lapselle, miksi lastensuojelu ei voinut toimia hänen toiveensa mukaisella tavalla. Sain kuitenkin kertoa, että ilman muuta hänen unilelunsa muuttaa sijaisperheeseen hänen kanssaan. Lisäksi tutustuminen sijaishuoltopaikkaan järjestettiin siten, ettei se ollut suosikkiharrastuksen kanssa päällekkäin – se oli lapselle tärkeää ja selvisi vain, kun häneltä asiaa kysyi.
 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lasten oikeuksien blogissa.