Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamaa Lastensuojelun käsikirjaa mukaillen jälkihuollon tulisi voimassaolevan ohjeistuksen mukaan tarjota laaja-alaista tukea itsenäistyvälle nuorelle. Psykososiaalisen tuen, asunnon hankkimisen ja taloudellisen tuen lisäksi jälkihuollossa olevan nuoren pitäisi saada tarpeen mukaan tukea koulunkäyntiin, opiskeluun, työllistymiseen, harrastuksiin sekä loma- ja virkistystoimintaan. Jälkihuollossa nuoren tulisi saada tukea vanhemmilta tai muilta kasvatuksesta vastaavilta sekä vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Tässä on iso kakku haukattavaksi jälkihuoltoa tuottaville tahoille. 

Lähdin pohtimaan sitä, miten jälkihuoltopalveluissa on tosiasiassa mahdollista tarjota näin laaja-alaista tukea?

Lainsäädäntö ja viralliset ohjeistukset ovat edellytys laadukkaiden ja läpinäkyvien lastensuojelupalvelujen toteuttamiselle. Ne ovat kuitenkin hyödyttömiä, mikäli lakeja ja ohjeistuksia ei voida tuoda käytäntöön. Usein keskusteluun nousevat liian niukat resurssit laadukkaiden palvelujen toteuttamiseksi. Sen sijaan harvemmin nostetaan esiin palvelurakenteiden, työnjaon ja toimintatapojen toimimattomuus. Monesti syitä siihen, miksi palveluita ei pystytä toteuttamaan lakien ja ohjeistusten säätämällä tavalla, löytyy näistä kaikista.

Järjestöt, hankkeet ja yritykset mukaan jälkihuollon toteuttamisen tueksi

Istuin eräässä seminaarissa, jossa jälleen kerran harmiteltiin sitä, että Suomessa toteutettavien hyvien ja vaikuttavien nuorten asioita edistävien hankkeiden juurtuminen ja leviäminen vakiintuneiksi käytännöiksi jää usein puolitiehen. Eli samaan aikaan kun kärsimme laaja-alaisesta resurssipulasta nuorten palvelujen toteuttamisessa, meillä on paljon erilaisia hankkeita ja yleishyödyllistä toimintaa nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ennen kuin alamme päivitellä resurssien vähyyttä, olisi hyvä tarkastella sitä, mihin tosiasiassa käytämme olemassa olevia resurssejamme. En tarkoita tällä sitä, että jokainen prosessi pitäisi perata yksitellen konsulttipalvelujen voimin. Sen sijaan meidän tulisi olla kiinnostuneita siitä, mitä tosiasiassa asiakkaan ja palveluja tuottavan tahon välillä tapahtuu. Varsinkin jälkihuollon auttamis- ja tukityössä vuorovaikutuksella on suuri merkitys nuoren hyvinvoinnin kannalta. Toimivaa vuorovaikutusta ei luoda tehostamalla prosesseja.

Kaikki jälkihuollon palvelut ja toimintamallit tulisi ottaa yhteisen vaikuttavuustarkastelun alle. Resursseja tulee kohdentaa entistä selkeämmin niihin toimintoihin, jotka mahdollistavat luottamuksellisen vuorovaikutuksen rakentumisen nuoren ja työntekijän välillä. Voisimmeko tulevaisuudessa edistää jälkihuollossa olevien nuorten asioita esimerkiksi julkisten palvelujen ja yleishyödyllisten toimijoiden tiiviimmässä yhteistyössä? Suomessa on myös paljon yrityksiä, jotka haluavat tukea nuoria omalla panoksellaan. Hyvin koordinoidulla monialaisella yhteistyöllä, joka yhdistää kunnat, järjestöt ja yritykset, voisimme turvata riittävästi resursoitujen jälkihuollon palvelujen olemassaolon. Samalla varmistamme, ettei yksittäinen toimija joudu pulaan resurssien tai osaamisen puutteen vuoksi.