Lapsen olosuhteet olivat olleet kotona vaikeat ja ajattelin, että lapsella olisi ollut valtavasti toiveita tulevaisuudelle.

Niitä ei ollut yhtään. Hämmennyin.

*

Myöhemmin lastensuojelutyössä olen kohdannut paljon näitä lapsia, joilla ei ole lainkaan unelmia. Olen käyttänyt lasten kanssa usein niin kutsuttua Kolmen talon tehtävää. Ensimmäiseen taloon lapsi kirjoittaa asioita, joihin on elämässään tyytyväinen: monesti nämä liittyvät esimerkiksi kavereihin, harrastuksiin tai perheeseen. Tyytyväisyys voi olla esimerkiksi sitä, että koulussa oli hyvää ruokaa.

Toiseen taloon kirjataan lapsen huolenaiheita tai pelkoja. Riippuen työntekijän ja lapsen välisestä suhteesta ja lapsen kyvystä luottaa aikuiseen, voi taloon tulla paljonkin asioita. Huolet voivat liittyä vanhempien terveyteen, jaksamiseen tai riitelyyn. Huolenaiheena voi olla myös oman sisaruksen hyvinvointi tai kaverisuhteiden tai harrastusten puute.

Kolmas, toiveiden talo, saattaa jäädä lapselta kokonaan tyhjäksi. Lapsi ei voi edes kuvitella elämässään sellaista tilannetta, että tulevaisuus toisi jotain hyvää.

*

Haaveet perustuvat uskoon siitä, että pystyy ja kykenee saavuttamaan toivomiaan asioita. Mitä on tapahtunut silloin, kun lapsella ei ole yhtään unelmaa?

Unelmointi ja toiveiden toteuttaminen vaativat rohkeuden lisäksi pelon ja epävarmuuden sietämistä. Jos arki on toistuvaa pelkoa ja huolta, unelmilla ei ole siinä enää tilaa. Kuusivuotias joutuu huolehtimaan pikkusisaruksensa ruokailuista, kolmevuotias on tottunut väistämään lyöntiin kohonnutta kättä, teini tietää, milloin ei kannata mennä kotiin yöksi kotiin – näissä tilanteissa lapsen on vaikea keskittyä ajattelemaan muuta kuin selviytymistä hetki hetkeltä. Toiveena voi olla parempi tulevaisuus, mutta tilanteiden pitkittyessä sekin unelma voi yleensä näivettyä. Lapsi alkaa uskoa siihen, että tällainen elämä hänelle on tarkoitettu.

Tässä kohdin lastensuojelun olisi viimeistään toimittava. Lastensuojelun on tarjottava lapselle sellainen paikka kasvaa, jossa unelmoinnilla on mahdollisuus; on se sitten tuetusti vanhempien kanssa kotona tai vaikkapa sijaisperheen luona. Lapsen tulee voida turvallisesti kurotella tähtiä.  Mikäli hän ei niihin yletä, tulee lapsen voida luottaa siihen, että joku ottaa tipahtaessa kopin.  

Lapsen tulee voida luottaa siihen, että pelon iskiessä joku nyökkää rohkaisevasti ja kehottaa kokeilemaan. Lapsi tarvitsee aikuisen, jonka kanssa iloita onnistumisen kokemuksista, ja joka lohduttaa epäonnistumisten hetkellä.

Tuon luottamuksen synnyttäminen vie aikaa. Se vaatii heittäytymistä, paneutumista ja kasvattajan aitoa uskoa lapseen.  

Meidän on annettava lapsille mahdollisuudet siihen, että he näkevät tulevaisuutensa avoimena kaikille vaihtoehdoille. Lastensuojelun asiakaslapsella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet unelmoida, heittäytyä ja luottaa siihen, että tulevaisuus tarjoaa hänelle hyviä asioita.

*

Unelmat syntyvät pikkuhiljaa. Aluksi lapsi alkaa puhua tulevasta viikonlopusta innostuneena. Sen jälkeen suunnitelmat siirtyvät kesälomaan, joululahjoihin, ehkä jopa tulevaan aikuisuuteen. Haaveet voivat olla hyvinkin konkreettisia. Toiveiden talo alkaa täyttyä.

’’Haluaisin isona perustaa oman huvipuiston!’’ Lapsi totesi eräänä kevätpäivänä, jo jonkin aikaa ensitapaamisemme jälkeen. ’’Siellä olisi pelkästään hurjia vuoristoratoja, joissa mä saan olla aina ekassa vaunussa!’’

*

Jokaisella pienellä tytöllä ja pojalla on oikeus hyvään lapsuuteen. Kun elämän perusta on kunnossa, lapsi pystyy uskomaan itseensä ja unelmiinsa.  Auta nyt: Lahjoita unelma lapselle