Oletko koskaan miettinyt, että voisit huolehtia jonkun toisen synnyttämästä lapsesta? Ei vain hetkellisesti vaan jopa vuosia. Tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee vanhemmalleen sijaista, koska vanhempi ei pysty syystä tai toisesta huolehtimaan vanhemmuuden kaikista tehtävistä. Sen vuoksi lapsi jää vaille sellaista välittämistä, huolehtimista ja turvaa, jota hänen tulisi saada voidakseen kasvaa ja kehittyä omaan potentiaaliinsa. 

Minulta monesti kysytään, mitä sijaisvanhemmalta edellytetään. Mielestäni tuossa saamassani sähköpostissa oli kaikki oleellinen. Lapsi ei voi kasvaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan yksin. Hän ei selviä ilman aikuisen huolenpitoa. Jos lapsi nuorena aikuisena pystyy toteamaan, että hänellä on asiat ihan hyvin, hänellä on ympärillään ainakin joku turvallinen aikuinen, johon hän voi pitää yhteyttä ja hänellä on menneisyydestä muistoja, joissa hän on kokenut olevansa jollekin merkityksellinen, ovat hänen saamansa huolenpito ja kasvatus olleet vaikuttavia. 

Ennakkovalmennus valmistaa sijaisvanhemmuuteen

Jokainen, joka miettii sijaisvanhemmaksi ryhtymistä, on oikeutettu saamaan ennakkoon valmennusta. Suomessa sijaisvanhempien valmennus on melko yhtenevä riippumatta siitä, mikä taho valmennusta järjestää. PRIDE-valmennus on ryhmämuotoinen valmennus, jonka erityisenä tehtävänä on antaa siihen osallistuville sellaista tietoa sijaisvanhemmuudesta, että osallistuja pystyy yhdessä valmentajien avulla arvioimaan, onko sijaisvanhemmuus hänen vaihtoehtonsa. Ryhmässä on mahdollisuus kuulla samaa kysymystä pohtivien vertaisten ajatuksia ja kokemuksia, joilla voi olla vaikutusta omiin ratkaisuihin. Ryhmässä voi myös solmia suhteita, joista saa tukea, apua ja neuvoja myöhemmin sijaisvanhempana toimiessaan.

Lapsi, joka tarvitsee sijaisperhettä, on yleensä perheeseen tullessaan kovin rikki. Hän on kokenut elämässään sellaista, jota monet meistä eivät kohtaa koko elämänsä aikana. Häntä on satutettu joko suoraan tai sen kautta, mitä hän on nähnyt perheessään tapahtuvan. Ennakkovalmennuksessa käydään läpi kaikkea tätä alustusten, keskustelujen, harjoitusten ja elämyksellisyyden kautta. Mutta se, miten satutettu lapsi toimii, puhuu ja reagoi muuttaessaan itselleen ennakkoon täysin tuntemattomaan perheeseen, vaikuttaa olevan aina yllättävää. Silloin sijaisvanhemmalta kysytään valmiutta suojella ja hoivata, valmiutta jaksaa ymmärtää syitä lapsen toiminnan taustalla, valmiutta vaikeinakin hetkinä sitoutua ja sitoutua, jotta lapsi saa toistuvasti kokemuksia siitä, että hänen ympärillään olevat uudet aikuiset jaksavat. 

Vahva tuki mahdollistaa sitoutumisen lapseen

Huostaan ottaessaan lapsen yhteiskunta ottaa osan vanhemman vastuista itselleen hoidettavaksi. Sen vuoksi yhteiskunnalla on erityinen vastuu näistä lapsista. Meillä on yli 18 000 lasta, jotka on sijoitettu pois omista syntymäperheistään siksi, että heidän kasvunsa ja kehityksensä on vaarantunut. Heistä noin puolet asuu sijaisperheissä. Sijaisvanhemmat selviävät tehtävästään hyvin tilanteessa, jossa heitä ei jätetä yksin. Sitoutuminen lapsesta huolehtimiseen niin kauan kuin lapsi sijaishoitoa tarvitsee, mahdollistuu, jos sijoitettu lapsi, hänen vanhempansa sekä sijaisvanhemmat saavat kaikki tukea. Sellaisessa tilanteessa sijaisvanhempia kuunnellaan ja kuullaan, heidät nähdään oleellisina yhteistyökumppaneina viranomaisille ja tukipalveluille. Silloin sijaisvanhemmat voivat elää normaalia, joskin omanlaistaan arkea, ja huolehtia lapsen tarpeista. Rinnalla kulkeva tuki auttaa, jos kuorma joskus tuntuu liian raskaalta. 

Lapsi testaa, onko hän välittämisen ja huolenpidon arvoinen. Lapsi suorastaan kutsuu sijaisvanhempaansa tähän testiin, koska hänellä on monesti taustallaan niitä kokemuksia, joissa aikuinen on osoittanut hänelle päinvastaista. 

Kutsuuko tällainen lapsi sinua? Oletko joskus ajatellut, mutta et ole vielä ryhtynyt? Nyt voit aloittaa sen prosessin alusta. Kaikenlaiset kysymykset ovat sallittuja. Vastauksia kysymyksiisi ja lisätietoja sijaisvanhemmuudesta sekä SOS-Lapsikylän antamasta tuesta löydät www.sijaisvanhemmuus.fi

Sijaisvanhemman tehtävä on sijaishuoltoa tarvitsevan lapsen elämässä erittäin merkityksellinen. Palaute siitä tulee monesti vuosien ehkä vuosikymmenten jälkeen. Mutta tietoisuus siitä, että on ollut edesauttamassa myönteisten muutosten syntymistä toisen elämässä, on voimaannuttava kokemus!