Kesällä mahdollista muuttoa varten järjestämättä jäänyt 80m2 varasto piti nyt muutamassa päivässä pakata. Muuttofirma piti hoitaa, nuoremman lapsen päivähoidon jatkuminen nykyisessä hyväksi havaitussa paikassa, suurin osa kalusteista hävittää, hankkia uusia pienempää asuntoon sopivia kalusteita, myydä ajatus muutosta pienemmälle lapselle (se onnistui avaruusmies-kattovalaisimella ja sen yhteisellä asennuksella), pitää yllä toistakymmentä harjoitusta käsittävää viikkoarkea, purkaa vanhan kodin av-asennukset, hoitaa auto huoltoon, sietää avuksi olevaa appiukkoa ja esittää lapsille, että kaikki on hanskassa.

Mitä koti kenellekin tarkoittaa?

Ennen vaimo olisi hoitanut kaiken järjestelyn, mutta koska hän oli juuri vaihtanut työpaikkaa, vastuu jäi osin minulle. Niinpä budjetoinnin, toimintasuunnitelmien, lupaprosessien ja arkijohtamisen lisäksi huomasin miettiväni menneitä vuosia, jolloin vaimo oli hoitanut lukuisat muuttomme ja arkemme. Pahinta oli se, etten voinut asiasta kenellekään kiukutella. Oli kotonakin näköjään otettava vastuuta, vaikka millään ei olisi halunnut, tai siis ehtinyt. Kun vielä työnantajakin jousti palavereissa, saatoin vain toteuttaa kaikin puolin hyvin onnistuneen muuton.

Kaiken tämän keskellä jäin kuitenkin miettimään sitä, että jos tavallinen muutto vaikuttaa minuun näin, mitä vaikutuksia huostaanotolla ja kodista pois joutumisella on lastensuojelulapselle. Mitä muutos tarkoittaa näille lapsille, mutta myös heidän vanhemmilleen. Ovat syyt tilanteeseen mitkä tahansa, otetaanko VARMASTI huomioon myös tällaisia seikkoja? Mitä koti kenellekin tarkoittaa? Kunnioitammeko kotia yhteistyötahona, vai onko se työskentelyn kohde? Töissä on nimittäin hirvittävän helppo tehdä ”hyviä” päätöksiä, koska niillä ei ole suoraa vaikutusta omaan elämään. Entäpä jos olisi. Miettisimmekö päätöksiämme eri tavalla?