Pelko kohdistuu toisiin lapsiin, ”koulukavereihin”, jotka nimittelevät ja ilkeilevät, jättävät porukan ulkopuolelle, sylkevät päälle, estävät liikkumisen, lyövät, potkivat ja sulkevat pimeään vessaan. Jos olette luulleet, että koulukiusaaminen on Suomessa mennyttä aikaa, voin kertoa, että nämä lasten viestit kielivät aivan päinvastaisesta.

Rankimmissa tilanteissa kiusatut lapset kuulostavat välillä siltä, että he ovat jo luovuttaneet ja tyytyneet osaansa. He saattavat kertoa, että kyllä aikuiset tietävät, mitä välitunnilla, kotimatkalla tai sosiaalisessa mediassa tapahtuu, mutta kukaan ei mahda asialle mitään, vaikka tilanne on jatkunut vuosikausia. Silloin minun on täytynyt nostaa hetkeksi kädet näppäimistöltä ja pohtia rauhallisesti, kuinka luoda toivoa ja ennen kaikkea auttaa löytämään ratkaisuja piinaavaan tilanteeseen, jonka lapsi pelkää olevan aina osana elämäänsä.

Kouluun paluu lisää yksinäisyyden tunnetta

Kiusaamisen rinnalla isolla joukolla lapsia on kasvanut kesän edetessä tunne yksinäisyydestä. Ei ole ollut ketään, kenen kanssa viettää loputtomalta tuntuvia lomapäiviä. Osalla lapsista tunne on kasvanut niin suureksi, että ahdistuksen paino rinnassa on lamauttanut täysin, vaikeuttanut yöunia ja ohjannut ajatukset hyvin synkille poluille. He tietävät, että kouluun palaaminen ei tuo helpotusta, vaan entisestään korostaa tunnetta siitä, että on maailmassa aivan yksin.

Neljäsosa Apuu-chatissa käydyistä yli 3 500 keskustelusta on koskenut kaverisuhteita, kiusaamista ja yksinäisyyttä. Monissa keskusteluissa jutellaan sosiaalisten suhteiden peruspelisäännöistä. Sosiaaliset suhteet eivät aina ole meille aikuisillekaan ihan helppoja. Silmämme ovat avautuneet sille, kuinka lasten välisten sosiaalisten suhteiden kiemurat, ilman kiusaamisen kokemustakin, voivat tuottaa paljon murhetta näille pienille ihmisille.

Apuu-chattiin on tullut lapsia, jotka ovat jääneet todella yksin aluksi ehkä pienine murheineen, mutta joista on saattanut pahimmassa tapauksessa paisua aikamoinen vyyhti. Lapset eivät halua kuormittaa vanhempiaan huolillaan, mutta meille kerrotaan myös siitä, että lasten kysymyksiä ja kiperiä tilanteita vähätellään ja ohitetaan, tai ei olla ylipäätään paikalla.

Kiusaamisongelma on aikuisten vastuulla

Onneksi olemme monesti myös kuulleet, kuinka ihanasti vanhemmat ja muut aikuiset tukevat lapsia näiden elintärkeiden sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Osataan havaita, kysyä ja kuulla lasta, olla empaattisesti ja kärsivällisesti läsnä ja mukana auttamassa selvittämään ristiriitoja tai hankkimassa kavereita vaikkapa uudesta koulusta. Välillä me Apuu-chatissa mietimme yhdessä, kenen tutun ja turvallisen aikuisen puoleen lapsi voisi kääntyä, kun kaverisuhteet menevät solmuun tai tuntuu, että niitä ei ole.

Tiedämme jo yhteiskuntana tämän, mutta ilmeisesti emme riittävän hyvin, että olisimme saaneet jotain ratkaisevasti aikaan: kiusaaminen tuottaa tutkitusti valtavasti riskejä sekä kiusatulle että kiusaajalle. Samoja vaikutuksia on yksinäisyydellä. Me Suomessa olemme onnistuneet monella tavalla parantamaan lasten hyvinvointia, mutta tämä meidän täytyy ratkaista ensi tilassa. Sen me olemme lapsille velkaa. Kuten monesti chatissakin sanomme: lasten ei kuulu ratkaista tätä keskenään, se on aikuisten tehtävä.

SOS-Lapsikylän Apuu-chat on tarkoitettu 7-12-vuotiaille lapsille tilanteeseen, jossa lapsi kokee olonsa turvattomaksi tai uhatuksi kotona ja tarvitsee apua. Chatissa ovat vastaamassa SOS-Lapsikylän lastensuojelun ammattilaiset, jotka ohjaavat lapset tarpeen mukaan oman kotikuntansa palveluiden piiriin. Apuu-chat löytyy osoitteesta apuu.fi ja se on auki päivittäin klo 9-22.