Pyrimme turvaamaan huostaan otetuille lapsille tasavertaisen elinympäristön ja kasvualustan lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Entä kun lapsi täyttää 18 vuotta? Kenen lapsi huostaan otettu nuori silloin on? Onko täysi-ikäisellä nuorella enää läheisverkostoa, jossa hän voi aikuisen tukea tarvitessaan asettua lapsen asemaan? Vahvistammeko tässä ikävaiheessa riittävästi lapsen suhdetta luotettavaan aikuiseen?

Kysymys ei ole pelkästään jälkihuollon rakenteista, toimintatavoista ja resursseista. Usein nuoren aikuisen vahvuuksien ja resilienssin, eli kyvyn kohdata vastoinkäymisiä, kehittyminen on mahdollistunut aikaisemmissa lastensuojelun kohtaamisissa. Sijoitetun nuoren elämäntapahtumat ja niiden myötä solmitut ihmissuhteet syntyvät sosiaalityössä tehtävien arviointien ja päätösten ehdoilla. 

Lapsi vai sijoitettu lapsi?

Ajattelen, että mikäli huostaanotto on merkittävä kolaus vanhemman kokemukselle vanhemmuudesta, on se sitä myös lapsen kokemukselle lapsena olemisesta. Onneksi nykypäivänä kykenemme jo keskustelemaan myös lapsen kanssa huostaanoton vaikutuksista lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Pystymme myös ymmärtämään, mitkä tekijät vaikuttavat lapsen ja vanhemman välisen suhteen pysyvyyteen. 

Pohdin kuitenkin sitä, miten mahdollistamme huostaanoton toteutuessa lapsen oikeuden olla edelleen jonkun lapsi? Määrittelemmekö sijaishuollossa olevan lapsen lapsuuden eri lailla kuin ydinperheessä kasvavan lapsen? Asuuko lastenkodissa tai sijaisperheessä lapsi vai sijoitettu lapsi? Se, miten ajattelemme asian olevan, vaikuttaa suhtautumiseemme ja toimintaamme. Lapsi herkkine tuntosarvineen kyllä erottaa sävyerot puheessamme ja katseessamme.

Lapsen oikeudet eivät aina toteudu

Valitettavasti lastensuojelu ei aina ole tasalaatuista. Lasten kanssa työskentelevien ihmisten yksilölliset elämäntilanteet, arvioinnin subjektiivisuus, inhimilliset reaktiot, omat mielipiteet, yksilöiden välinen kemia sekä resurssien määrä ja sen kautta määrittyvä työkuorma vaikuttavat siihen, millaista kohtelua lapsi lastensuojelussa saa. Tämä puolestaan määrittelee sen, millaiseksi lapsen polku lastensuojeluilmoituksesta sijaishuoltopaikassa kasvamiseen ja edelleen itsenäiseen elämään muodostuu. 

Lapsen oikeudet on määritelty lastensuojelua koskevassa lainsäädännössä. Jokin ammattilaisen ja sijoitetun nuoren välisessä kohtaamisessa on kuitenkin mennyt pieleen, kun nuori päättää ottaa hatkat hänelle parhaaksi arvioidusta sijaishuoltopaikasta. Miksi nuori ajautuu tilanteeseen, jossa kuljeskelu ja kodittomuus tuntuvat ainoalta vaihtoehdolta? 

Näissä tilanteissa lastensuojelulaki tai siinä turvatut lapsen oikeudet eivät ole kyenneet tarjoamaan nuorelle yhtään mitään. Sen sijaan lain ja virallisten päätösten myötä konkretisoituneet tapahtumat ovat vieneet nuoren syrjään yhteiskunnasta.

Nuoret ansaitsevat laadukasta jälkihuoltoa

Onneksi lastensuojelun keinoilla saadaan tutkimusten mukaan aikaan myös hyviä asioita. Tutkimusten tuottaman tiedon perusteella ei voida kuitenkaan heittäytyä uskomaan, että sijaishuollon aikana syntyneet myönteiset kokemukset yksin kannattelisivat nuoren itsenäistymisen ja jälkihuollon läpi staattiseen aikuisuuteen. Ei ole takeita, että aikuistunut nuori pystyisi ottamaan lapsuuden ja nuoruuden aikaisiin tapahtumiin etäisyyttä ja tarkastelemaan niitä analyyttisesti. Jälkihuollon tulisi mahdollistaa riittävän tiivis ja jopa terapeuttinen rinnallakulkijuus joko sijaisvanhemman, sijoituksen aikaisen muun turvallisen aikuisen, jälkihuollon ohjaajan tai mikä parhainta, oman vanhemman kanssa. 

On harmillista, että lapsen oikeudet ja sen mukanaan tuomat väkevät yhteiskunnalle asetetut velvoitteet päättyvät, kun nuori täyttää 18 vuotta. Tässä lienee myös selitys sille, että olemme valmiita maksamaan lapsuuden aikaisesta sijoituksesta kymmeniä tuhansia euroja vuodessa, mutta laadukasta jälkihuoltoa pitäisi kyetä tarjoamaan heikoimmillaan 30 euron tuntihintaan kaksi tuntia viikossa?

Kustannuksiltaan minimiin rutistetun toiminnan järjestämisen näkökulmasta tämä tarkoittaisi sitä, että karkeasti ottaen yhdellä jälkihuollon ohjaajalla tulisi olla 20 nuorta ohjauksessaan. Vaikka työntekijä käyttäisi kaiken työaikansa nuorten tapaamisiin, hän ei silti ehtisi tavata nuoria kuin keskimäärin vajaan 7,5 tuntia kuukaudessa. En usko, että on olemassa toimijaa, joka pystyy tuottamaan inhimillisesti vaikuttavaa jälkihuoltoa ja samanaikaisesti toimimaan taloudellisesti kannattavasti.

Voimmeko tällä perusteella sanoa, että lapsen oikeudet ja aikuisten velvollisuudet todella toteutuvat käytännön tasolla?
 

18.11.–24.11.2019 vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa.