Kaikki tämä on läsnä Virossa, Tallinnassa, kun eri puolilta Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa olevat SOS-lapsikyläorganisaatioiden lastensuojelutyöntekijät ovat koolla.  Tapaamisemme ensimmäisen päivän tärkeimmät osallistujat tulevat kuitenkin Suomesta: SOS-lapsikylässä asuneet ja sieltä aikuistuneet Oskari ja Sven.

Päivän teema on nuorisotyöttömyys ja SOS-lapsikyläorganisaatioiden rooli sen ehkäisemiseksi. Oskari ja Sven osallistuvat paneeliin, jossa he kertovat ja jossa heiltä kysytään kokemuksia SOS-lapsikylästä itsenäistymisestä. Siitä Oskarilla ja Svenillä on paljon painavaa sanottavaa. Ja yleisö kuuntelee.

Itsenäistymisvaiheessa nuorelle tärkeimpiä ovat tunneside aikuiseen ja itseluottamus, sanovat Oskari ja Sven. Nuori tarvitsee jonkun, joka on olemassa häntä varten - silloinkin, kun nuori ei edes halua ottaa tukea vastaan.   Aikuisen ei pidä luovuttaa koskaan, vaan antaa nuorelle viesti: ”olen täällä valmiina auttamaan sinua, kun minua tarvitset”.  Aikuisten on hyvä tietää, että silloin kun nuori on ongelmissa, hän ei välttämättä halua ottaa apua vastaan. Mutta kun ongelmat ovat ohi, tukijoukkoja tarvitaan. Sekä Oskarille että Svenille lapsikylä on edelleen - lähes kymmenen vuotta itsenäistymisen jälkeen - tärkeä paikka, johon he kokevat kuuluvansa ja jossa he käyvät pelaamassa viikottain sählyä ja tapaamassa tuttuja. Lapsikylävanhemmat ovat myös osa molempien nuorten miesten ja heidän perheidensä elämää edelleenkin, mistä he iloitsevat.

Itseluottamusta pitää alkaa rakentaa lapselle jo varhain. Vanhempien tehtävä on opastaa ja tukea lasta. Lasta pitää ohjeistaa ja kannustaa tekemään asioita itsenäisesti mahdollisimman varhain eikä kaikkea saa antaa valmiina, ”voit tehdä sen itse, mutta olen tässä tukenasi, jos tarvitset apua”.  Kiinnitä huomiota lapsen vahvuuksiin ja vahvista niitä. Erityisesti ensimmäisessä työpaikassaan nuorelta vaaditaan aktiivisuutta ja uskallusta tarttua asioihin. Nuorta pitää rohkaista myös kokeilemaan uusia asioita ja he tarvitsevat viestin: ”ei haittaa, jos epäonnistut, sillä se kuuluu asiaan”. Vaikka olisi koulutustakin, ensimmäisessä työpaikassa ei välttämättä osaa mitään, vaan kaikki pitää opetella alusta asti. Svenin mielestä kaikille lapsille pitäisi opettaa jo kotona: ”älä koskaan anna periksi. Jos haluat olla parempi työntekijä, pääset pitkälle”.

Tunsin suurta iloa ja ylpeyttä kuunnellessani Oskaria sekä Sveniä ja heidän itsenäistymistarinoitansa. Huomaan toivovani, että täällä olisivat voineet olla kaikki heidän läheisensä ja kaikki ne työntekijät, jotka ovat olleet vaikuttamassa siihen, että Oskarista ja Svenistä on kasvanut juuri niin hienoja nuoria miehiä, puolisoita ja isiä kuin heistä on kasvanut. Se olisi ollut hienoa. ,

<script>!function(d,s,id){var js,fjs=d.getElementsByTagName(s)[0];if(!d.getElementById(id)){js=d.createElement(s);js.id=id;js.src="//platform.twitter.com/widgets.js";fjs.parentNode.insertBefore(js,fjs);}}(document,"script","twitter-wjs");</script>