Piilossa olevaa lastensuojelutarvetta on paljon ja peruspalveluiden läpi pääsee kulkemaan lapsia, joiden huolenpidossa on vakavia puutteita. Lapsi voi joutua myös toistuvan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, kuten Oulussa viime vuonna tapahtui. Viranomaisia ei havahduttanut edes 11-vuotiaalle tehty abortti.

Piilossa ollut lastensuojelun tarve nousee esiin

Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä perheiden on mahdollista saada palveluja, jotka aiemmin olivat mahdollisia vain lastensuojelun asiakasperheille. Muutos hälventää perheiden pelkoa ja häpeää hakea apua. Samalla se merkitsee, että esiin tulee myös piilossa ollutta lastensuojelun tarvetta – jopa välitöntä sijaishuollon tarvetta. Joistakin isoista kunnista on viime aikoina kuulunutkin arvioita sijoitusta tarvitsevien lasten määrän kasvusta.

Lapsikylästä kysytään vuosittain sijaishuoltopaikkaa noin 150 lapselle. Viime vuonna kyselyjen määrä jopa kasvoi. Hyvin usein paikkaa kysytään lapsille, joilla on taustallaan vakavaa hoidon laiminlyöntiä ja traumaattisia kokemuksia. Lapsi on voinut joutua kokemaan jopa vuosia jatkunutta fyysisen ja/tai psyykkisen hoidon laiminlyöntiä, kuten riittämätöntä ravintoa sekä terveyden ja puhtauden, hoivan ja läheisyyden puutetta. Vakavimmillaan kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai fyysisestä pahoinpitelystä, joka on johtanut lapsen pysyvään vammautumiseen.  Tällöin ei voi välttyä kysymästä, miksi lapsi ja hänen perheensä eivät ole saaneet riittävän vahvaa apua ja tukea jo vuosia aikaisemmin.

On todellakin toivottavaa, että lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) tavoitteina muun muassa olevat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät ja vaikuttavammat palvelut toteutuvat viimeistään soten myötä – jokaisessa kunnassa ja maakunnassa.

Huonosti valmisteltu sijoitus on riski

Sijoitusvaiheella on ensisijainen merkitys sijaishuollon onnistumiselle. Kiire on viime aikoina tullut mukaan sijoitusten valmisteluun silloinkin, kun kyse ei ole kiireellisestä sijoituksesta. Kiire johtaa usein sijoituksen huonoon valmisteluun ja huonosti valmisteltu sijoitus taas sisältää riskin sijoituksen purkautumisesta, sekä lapsen uudesta hylkäämiskokemuksesta. Sijoitus on huonosti valmisteltu esimerkiksi silloin, kun lapsen tilannetta ja tarpeita ei ole arvioitu riittävän huolella ja moniammatillisesti.

Sijaishuoltopaikan valinta on myös kriittinen kohta. Perhehoito on ollut vuodesta 2012 alkaen ensisijainen sijaishuollon muoto. Perhehoidon osuus sijaishuollosta onkin kasvanut THL:n tilastojen mukaan viime vuosina vajaan kahden prosentin vuosivauhtia.

Lastensuojelusta puuttuu resursseja ja osaamista

Yhä useammin perhehoitoon tarjotaan lapsia, joilla on kehityksellisiä ja kasvatuksellisia erityistarpeita, joihin perhehoitajien oletetaan kykenevän vastaamaan. Perhehoidon ensisijaisuus ei saa tarkoittaa, että perhehoitoa pitää aina ”kokeilla”, vaan perhehoidon mahdollisuuksia vastata lapsen tarpeisiin pitää arvioida huolella.  Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun sijoitukseen liittyy erityistarpeita. Onnistuneen perhehoidon edellytys lisäksi on, että sijaisperheelle on tarjolla riittävästi ja tarpeenmukaisia tukitoimia.

Suomessa on valtavasti kehitettävää sekä perheiden varhaisessa tuessa että varsinaisessa lastensuojelussa. Lastensuojelusta puuttuu sekä resursseja että osaamista. Lasten sijoitusten määrän kasvu saadaan pysyvästi laskuun vain, jos samaan aikaan vahvistetaan lapsiperheiden varhaista tukea ja kohdistetaan varoja korjaavaan lastensuojeluun eli sijaishuoltoon ja sen kehittämiseen. Tällöinkin tuloksia on odotettavissa vasta useiden vuosien kuluttua. Tarjolla ei ole pikavoittoja, sillä lastensuojelu on pitkäjänteistä työtä, jossa muutokset tapahtuvat hitaasti.