Keskustelua edeltävänä päivänä olin nähnyt yhden SOS-Lapsikylän videoista, joka muistaakseni sijoittui Etelä-Amerikkaan. Rehellisesti sanoen pyrin välttämään sairaista ja orvoista lapsista kertovia tositarinoita. Ei siksi, että haluaisin sulkea niiltä silmäni, vaan omien lasten myötä tarinoiden katsomisesta on tullut jotenkin vain liian tuskallista. Vaikka haluaisikin auttaa, niin joka paikkaan eivät omat kukkaronnyöritkään veny.

Videon katsomisen jälkeen päässä klikkasi. Koko maailmaa tässä tuskin pelastetaan, mutta aina voi auttaa edes yhtä ihmistä. SOS-lapsikylän kummiudessa on minusta parasta mahdollisuus auttaa pitkällä aikavälillä ja samalla päästä kuulemaan, mitä lapselle kuuluu.

Kolmannesta lapsesta järkyttynyt vaimo huokasi helpotuksesta, kun kerroin kummiudesta. Molemmista ajatus oli hyvä, sillä se tarjoaisi samalla lapsillemme mahdollisuuden kurkistaa toisen lapsen arkeen. Pistimme hakemuksen sisään. Kummin on mahdollista esittää toivomus, mistäpäin maailmaa lapsi olisi. Me toivoimme Aasiaa, sillä olimme matkustaneet lasten kanssa Thaimaassa ja nähneet, että sielläkin on tarvetta avulle.

Noin parin viikon kuluttua saimme tietää, että kummilapsemme on poika ja hän asuu Pohjois-Thaimaassa. Lapsille oli hauska kertoa, että he olivat yllättäen saaneet isoveljen, sillä poika oli kaksosiamme vuotta vanhempi. Kirjeen mukana tuli myös kuva pojasta, jota katselimme yhdessä lasten kanssa.

Kuulemme kummipojastamme noin kolme kertaa vuodessa. Kirjeen saaminen on aina mukava hetki perheessämme. Olemme saaneet kuulla muun muassa, että hän on iloinen pikkumies, joka on taitava esiintymään, mutta kaipaa vielä tukea saksien käytössä. Kuulumisten lisäksi mukana on aina kuva isoveljestä ja usein myös hänen piirustuksiaan.

Kummipojan kirjeet ovat oiva tilaisuus puhua lasten kanssa siitä, miten toisella puolella maailmaa eletään. Samalla lapset ovat saaneet huomata, että heidän isoveljensä on hyvin samankaltainen kuin hekin. Hänkin nauttii muun muassa pyöräilystä ja uimisesta. Jonain päivänä olisi mukava viedä lapset tapaamaan isoveljeä ja hänen perhettään.

Kummiudesta huolimatta hätää kärsivistä lapsista kertovia videoita on edelleenkin tuskallista katsoa. Viime aikoina koskettavia videoita ja kuvia on ollut yhä enenevissä määrin muun muassa Syyrian kriisin vuoksi. Itse olen löytänyt kansainvälisestä SOS-Lapsikylän kummiudesta hyvän tavan auttaa. Samalla toivon, että isoveli Thaimaasta voisi myös osittain auttaa lapsiani kasvamaan kansainvälisyyteen ja suvaitsevaisuuteen.

Kansainvälisen kummiuden lisäksi tarvetta lasten auttamiselle olisi nyt myös yhä lähempänä. Toivoisin nimittäin, että jokainen turvapaikkaa anova, maahamme saapunut lapsi tuntisi olonsa tervetulleeksi ja ennen kaikkea turvalliseksi. Toivon, että isoveli hymyjen maasta Thaimaasta muistuttaisi niin meitä vanhempia kuin lapsiakin, kuinka jo aidolla hymyllä ja kiinnostuksella voi saada toisen olon tuntumaan paremmalta.

 

Lue lisää SOS-kummiudestatäältä
Ryhdy SOS-kummiksitäällä