Sit toiseksi aateltiin, että tehtäis myös mahdollisimman paljon sellaisia juttuja, jotka vähentäis ton meidän ekan duunin tarvetta. Kuulostaa varmaan hassulta. Mutta kai meissä on vähän maailmanparantajankin vikaa. Ei niin, että me kuviteltais että nää työt joskus loppuu, mutta silti.

Kolmanneks myös itsestään selvä juttu: me halutaan, että ne tyypit, joita varten me töitä tehdään, pärjäis jatkossa vieläkin paremmin. Siinä me ei toki koskaan olla niin hyviä kuin pitäis, mutta periks ei anneta.

Tää neljäs on vähän hankala: sovittiin, että meidän pitää yrittää olla mukana sellaisissa porukoissa, jotka suunnittelee ja päättää. Tai no: ainakin kerrotaan niille. Me tiedetään jo tästä meidän hommasta aika paljon. Kai me voitais siitä pitää vähän ääntäkin.

Sit tää on tärkee: tehdään asioita vähän helpommalla tavalla. Aika usein matkan varrella tulee keksittyä kaikenlaista ylimääräistä sälää, josta ei osata luopua. Jutut helposti mutkistuu, kun niistä tehdään liian hienoja. Ja kirjoitetaan pitkiä esityksiä. Tästä kuultiin monta hyvää esimerkkiä, miten voidaan tosi yksinkertaisesti saada enemmän aikaan. 

No kyllä me sit jossain vaiheessa – oisko tää jo kuudes kohta – myönnettiin, että rahaakin pitäis saada kasaan. Sovittiin kuitenkin hoitaa sitä puolta tyylillä. 

Lopuks vielä mietittiin syntyiskö tästä jonkinmoinen kansanliike. Se ajatus jätettiin vielä muhimaan.

 

P.S. Tarvittaessa lukija voi vaihtaa joitakin sanoja ymmärrettävämmäksi. Tässä muutama vaihtoehto: implementointi, mallintaminen, vaikuttavuustyö, panostaminen, jalkauttaminen, varainhankinta, tuotteistus, kohdentaminen, ketteryys, innovaatio – ja otsikkoon vois laittaa vaikka ”Strategia”.