On niin paljon kaikkea ihanaa, jota voisi toivoa lahjaksi. Illalla viimeisimmät jutut ennen nukkumaan menoa kiertyvät joululahjoihin ja välillä pitää hieman jarrutella toivomuslistan kasvaessa liian pitkäksi.

Meillä jouluun laskeudutaan askel askeleelta. Ensimmäisen adventin jälkeen kotiimme alkaa päivittäin ilmestyä jotakin jouluista. Kun lapset tulevat iltapäivällä koulusta ja päiväkodista, he tietävät jo etsiä jotain uutta jouluista asiaa. Myös kotimme piha-alue koristautuu jouluun jouluvaloin ja kynttilälyhdyin. Pimeän talven keskellä lapsia tervehtivät kauniit jouluvalot niin kouluun lähtiessä kuin palatessa. Ajoissa kodin koristeleminen jouluiseksi liittyy myös siihen, että osa lapsista ei välttämättä vietä varsinaista joulua kanssamme, vaan vanhempiensa luona. Haluamme kuitenkin sydämiin jättää joulumuiston myös meidän joulusta.

Jouluun valmistautumiseen kuuluu myös lasten läheisten muistaminen kortein. Jokainen saa allekirjoittaa omat korttinsa ja valita myös mieleisensä kortin kullekin henkilölle. Lapset myös saavat joulukortteja, jotka laitetaan kaapin seinään. Siinä niitä sitten koko joulukuun ihastellaan ja mietitään, keneltä mikäkin kortti on ja kenelle. Joskus lapset myös haluavat omilla rahoillaan ostaa lahjoja vanhemmilleen.

Joulupukille kirjoittavat ainakin pienimmät ja vähän isommatkin – ihan varmuuden vuoksi. Metsäretkillä löytyy ihan selviä tontunkoloja ja yöpymispaikkoja. Jos vain lunta on, myös jalanjälkiä etsitään. Kun lahjoja sitten pikkuhiljaa alkaa ilmestyä olohuoneen kaapin päälle, ei hämmästyksellä ja riemulla ole rajoja.
Kun sitten on päästy aattoon, koko koti on valmis jouluun. Aattona käymme lasten joulukirkossa, syömme juhlalounaan, jolloin pöytä on katettu kauniisti ja käymme joulusaunassa. Siellä kylvetään kesällä tehdyllä koivuvastalla.

Joulusaunan jälkeen pukeudumme mukavasti ja siirrymme kruunaamaan joulun lahjoilla, jotka on siirretty kaapin päältä kuusen alle. Lahjoja on usein aika paljon, koska kodin lahjojen lisäksi myös sukulaisilta tulee lahjoja lapsille. Tapanamme onkin tehdä avaaminen niin, että jokainen vuorollaan avaa yhden lahjan kerrallaan. Näin lapsetkin tajuavat, mitä saavat lahjaksi ja oppivat iloitsemaan myös toisten lahjoista. Voi sitä riemun määrää, kun toivotut asiat ilmestyvät paketeista. Pienimmät hyppivät tasajalkaa ja kiljahtelevat onnesta, välillä joku käy halaamassa meitä aikuisia. Me aikuiset emme muuta lahjaa kaipaakaan kuin nämä lapset, joiden silmät loistavat kuin joulutähdet ja posket ovat punaiset kuin jouluomenat! Lasten onni on tarttuvaa!

Joulusuklaiden sulaessa suussa on hyvä hetki pysähtyä syksyn uurastuksen jälkeen. Joulutunnelmassa ei muistella menneiden päivien kompasteluja eikä myöskään ajatella tulevia haasteita. Ollaan vain tässä ja nyt - onnellisena yhdessä.