Joulu henkii traditioita. Lapsuuden aikainen joulu piirtyy mieliimme ja palaamme herkästi myöhemmin muistelemaan, miten lapsuudessa joulua vietettiin ja minkälaisia joulun perinteitä kotona toistettiin. Joulu rakentuu mielissämme merkityksellisenä hetkenä, jolloin pysähdymme viettämään aikaa tärkeiksi kokemiemme ihmisten kanssa. Joulupöydässä vanhempien kertomat omat joulumuistot siirtyvät osaksi lasten käsityksiä perinteisestä joulusta ja myöhemmin lapsen oman perheen tavoiksi. 

Joulu ja joulunvietto voivat saada uudenlaisia merkityksiä nuoren muuttaessa omilleen. Toisille se on kaikessa perinteisyydessään yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista, osa taas haluaa irrottautua ja etsiä omaa tapaansa juhlia. Tieto siitä, että voi aina palata viettämään tuttua ja turvallista joulua läheisten pariin voi lisätä uskallusta irrottautua ainakin hetkellisesti perinteistä. Harmillisen vähän on kuitenkin käyty keskustelua siitä, onko jälkihuollossa olevilla nuorilla aikuisilla tällaista paikkaa, jonne he voivat palata niin onnistuneiden kuin epäonnistuneiden elämän ponnistuksien jälkeen. 

Sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren verkostot voivat jäädä vähäisiksi

Lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset, huostaanotto ja mahdolliset sijaishuoltopaikkojen vaihdokset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään. Näiden kokemusten negatiiviset vaikutukset voivat konkretisoitua joulun lähestyessä. Tutkimuksissa on todettu, että sijaishuollosta itsenäistyneiden ja jälkihuollossa olevien nuorten aikuisten pärjäämiseen ja hyvinvointiin vaikuttaa heikentävästi muun muassa läheisverkostojen puute. Lastensuojelujärjestelmämme ei aina taivu vahvistamaan lapsuudessa ja nuoruudessa rakentuneita sosiaalisia verkostoja. Usein on sattuman kauppaa ja yksilöistä riippuvaista, miten sijaishuollossa syntyneet ihmissuhteet kantavat myöhemmin aikuisuuteen. 

Miten nuorella aikuisella voi olla uskallusta tai halua heittäytyä joulun viettoon, jos tietää jo etukäteen, ettei ole ketään, jonka kanssa joulun aikaa viettää? Tai kun yksinäinen joulu ei ole oma valinta vaan ainoa mahdollisuus?

Niille, jotka ovat tottuneet joulun iloisten perinteiden toistavan itseään vuosi vuoden jälkeen, voi olla mahdotonta ajatella, että joulu voi toisille merkitä vuoden vaikeinta aikaa. Muiden juhliessa toisaalla yksinäisyys voi näyttäytyä karuimmillaan. 

Lastensuojelutyössä tulisikin panostaa pysyvien verkostojen syntymiseen nuoren elämässä. Kenenkään pitäisi joutua viettämään juhlapyhiä yksin vastoin tahtoaan. 

Kuten jututtamani lapset kertoivat, kivointa joulussa ovat seura ja ruoka. Ne, joiden jouluun nämä kuuluvat: muistakaa arvostaa sitä, mitä teillä on.