”Lapseni äiti ei salli yhteydenpitoa.” ”Lapseni on huostaanotettu ja sosiaaliviranomaiset ovat hankkineet hänelle uuden isän.”

Moni isä toisaalta kertoi, miten itse oli osallinen siihen, ettei voinut viettää isänpäivää lastensa kanssa. ”Elämästä meni vuosia juomiseen enkä tavannut lasta.”  ”Lapsi loukkaantui, kun en pitänyt lupauksiani.”  Jälkimmäisten isien tarinoissa oli toivon kipinä: ehkä välit voitaisiin rakentaa uudelleen? Jospa lapsi voisi joskus antaa anteeksi tai ainakin ymmärtää?

Sijaishuollossa näemme, kuinka suuri tarve lapsilla on säilyttää suhde omiin vanhempiinsa, vaikka arkivanhemmuus on siirretty sijaisperheelle tai laitokselle. Usein puhutaan siitä, miten lojaali lapsi on vanhemmilleen silloinkin, kun se ei enää näytä lapsen oman edun mukaiselta. Sijaisvanhemmilla ja työntekijöillä on halu, tarve ja velvollisuus tukea lasta myös suojelemaan itseään. Jos yhteydenpito ei jostain syystä toimi, tehtävä on erittäin haastava.

Monenlaista isyyttä

Kodissamme on ollut isänpäivänä läsnä monenlaisia isäsuhteita. Kahvipöydässä on istunut lapsi, jolla on ikioma isä huolehtimassa hänestä joka päivä. Lapsi, joka ei tiedä, kuka on hänen biologinen isänsä. Lapsi, josta isoisä on huolehtinut. Lapsi, jonka äidin puoliso huolehtii isän tehtävistä. Lapsi, jonka oman isän olinpaikasta ei tällä hetkellä ole tietoa. Lapsi, jonka isä on kuollut. Lapsi, joka ei juuri nyt halua olla kontaktissa isänsä kanssa. Lapsi, joka ei asu isänsä kanssa, mutta on häneen yhteydessä ja tapaa häntä säännöllisesti.

Sijaiskodin pöydän päässä täytekakkua leikkaa isän sijainen. Ajatuksissa ja puheissa ovat läsnä myös nuo kaikki muut isät. Jotkut heistä tietävät, että ovat lastensa mielessä, jotkut eivät tiedä tai siihen usko. Joitakin heistä tavoitamme vain muistoissamme. Paljon onnea isä -laulu on kaikunut kahvipöydän lisäksi pimeällä hautausmaalla.

Yhteydenpitoa lapsen ehdoilla

Isät, olette lastenne mielissä. Tekin, jotka ette saa korttia tai puhelua. Lapsi haluaa muistaa, mutta aikuisen täytyy antaa siihen mahdollisuus. Aloitteenteko katkenneitten välien jälkeen on aikuisten vastuulla. Lapselle ja nuorelle kuilu on usein liian leveä eihän pysty harppaamaan sitä yksin tai ensimmäisenä. Hän tarvitsee sekä työntöapua sijaishuoltajilta että vetoapua omalta vanhemmaltaan. Kun yritämme auttaa, tulkaa vastaan. Yhteydenpidon on tapahduttava lapsen ehdoilla, hänen kykynsä ja tarpeensa ja aiemmat kokemuksensa huomioiden. 

Lopuksi muistutus meille sijaisille ja työntekijöille eli Note to self: et voi, eikä sinun tarvitse korvata lapsen omia vanhempia. Tee siis kaikki, mitä voit ja osaat, jotta seuraavana isänpäivänä toiveet toteutuvat.