Sijoitetuilla lapsilla on lähes poikkeuksetta huono itsetunto ja olematon itsearvostus. Heidän kanssaan eläessä on oleellisen tärkeää toimia niin, että kaiken rutiinien, perusrymin ja rajojen asettelun ohella, tämä asia on päällimmäisenä mielessä. Niinpä meillä panostetaan niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin päivittäisiin kohtaamisiin. Aina kun kohtaamme lapsen, pyrimme siihen, että hän meidän eleiden, ilmeiden, toiminnan ja sanojen kautta, kokisi olevansa hyväksytty, arvostettu ja josta ollaan iloisia. Näitä tilanteita on päivän aikana lukuisia ja jos niihin jokaiseen saa viestin, olet tärkeä ja rakas, se korjaa itsetuntoa.

Bonuksena on tietenkin sitten ne lukuisat asiat, joista voi yhdessä lapsen kanssa iloita! Meillä on nero palapelinkokoaja, huippuhyvä legorakentaja, lahjakkaita salibandypoikia, menestyviä koululaisia, huippuhyviä sängynpetaajia ja paljon paljon muita taitajia. Iltaisin lapsiin voi vielä tankata arvostusta sanomalla iltahalien yhteydessä, olet kallis, olet arvokas, olet rakas, olet ihana! Ja kuinka ne sanat uppoaakaan sydämiin asti.

Arvostaminen ja kunnioittaminen on myös oleellinen tekijä niissä lukuisissa aikuiskontakteissa, joita työssämme lapsikylävanhempana on. Kun arvostan sanoin ja teoin, tilalleni tulevaa lomittajaa, lasten kanssa työskentelevää ohjaajaa, kotimme asioita vastavaa sosiaalityöntekijää, muita lapsikylävanhempia, taitavaa toimistosihteeriä ja osaavaa johtajaa, hekin kokevat pystyvänsä parhaimpaansa omassa työssään. Arvostavan kohtaamisen kautta luodaan myös hyvä pohja yhteistyölle kaikkien lasta hoitavien tahojen kanssa. Toimiva yhteistyöverkosto jos mikä, on lapsen parhaaksi toimimista.

Lasten syntymävanhemmat ovat myös meidän tärkeitä yhteistyöverkoston jäseniä. Monestakin asiasta voimme olla eri mieltä, mutta jokainen heistä ansaitsee tulla arvostetuksi ja kunnioitetuksi lastena ainoina, oikeina vanhempina. Kun näin ajattelemme, se näkyy siinä, että puhumme vanhemmista lapsille aina kunnioittavasti. Ja pystymme myös lasten kanssa aidosti iloitsemaan, kun vanhempien elämässä näkyy hyviä asioita. Henkilökohtaisesti pysähdyn miettimään asioita välillä myös vanhempien näkökulmasta. Se auttaa muistamaan, että asiat eivät sielläkään ole helppoja käsitellä.

Arvostusta kaipaa jokainen ja sitä voi myös antaa jokainen. Arvostamalla muita on loppujen lopuksi myös itse saamapuolella, sillä jokainen hyvä kohtaaminen kiertyy tavalla tai toisella itselle takaisin. Arvostava ilmapiiri myös kantaa hedelmää ja lastenkin suusta alkaa kuulua arvostus. Saan usein kuulla että olen maailman paras kokki, olen ihana, rakas tai että luonamme on turvallista olla. He alkavat myös löytää asioita toisistaan, joita arvostavat. Eräs lapsistamme ilahtui suuresti, kun kerroin, että hän ja muutkin lapset ovat tulleet meille lahjana. Pienikin lapsi ymmärtää, että lahjan saaja on onnellinen. Niin koen myös minä olevani, olenhan saanut kallisarvoisia lahjoja,- nämä lapset.