Marraskuussa 2015 bussikuljetus toi pihaamme Matinkylään ryhmän lapsia ja nuoria, jotka vasta edellisenä päivänä olivat ylittäneet Suomen rajan hakiessaan turvaa ja suojelua. Voin vielä muistaa jokaisen kasvot, kun he seisoivat bussin edessä. Näistä kasvoista näkyi surua, pelkoa ja hämmennystä, mutta myös toivoa ja iloa.

Meistä kukaan ei osannut odottaa eikä kuvitella, mitä oli tapahtumassa. Suomeen yksin pitkän matkan kulkeneet nuoremme muuttivat SOS-Lapsikylään tietämättä kunnolla, missä he olivat. ”Mikä tämä paikka on, olemmeko me turvassa täällä?”, nuoret miettivät. Me aikuisetkaan emme tienneet kunnolla, mitä oli tapahtumassa. Olimme kaikki uusien kulttuurien ja kielten edessä, emmekä tunteneet toisiamme. 

Meillä oli kuitenkin eräs yhteinen asia, joka on johtanut elämäämme täällä perheryhmäkodissamme Matinkylässä. Tämä yhteinen asia on SOS-Lapsikylän visio: Jokaisen lapsen tulee saada elää perheessä rakastettuna, turvassa ja arvostettuna. Tähän visioon olemme oppineet luottamaan. Sanoimme nuorille: ”Olette tulleet SOS-Lapsikylään. Olette turvassa täällä. Teidän ei tarvitse pelätä.”

Kaikessa on kuulunut nuorten ääni

Olemme perheryhmäkodissa puhuneet alusta asti, että me muodostamme perheen yhdessä nuorten ja ohjaajien kanssa. Yhdessä olemme osa myös laajempaa yhteisöä, johon kuuluu muun muassa edustajia, sosiaalityöntekijöitä, kummiperheitä, naapureita, nykyisiä ja entisiä työntekijöitä ja sijaisia, sivareita ja muita nuortemme elämässä olevia ihmisiä.

Perheryhmäkotimme on merkinnyt kotia siellä asuneille nuorillemme. Meillä on aina tultu kotiin. Nyt kun toimintamme on loppunut, toivon, että SOS-Lapsikylä on merkinnyt nuorillemme myös kotia sydämessä. Sellaiseen kotiin voi aina palata. 

Nämä nuoret ovat vaikuttaneet suuresti myös SOS-Lapsikylään. Aloitimme ryhmäkotina, jonka aikana nuorten oleskelulupaprosessi oli vielä käsittelyssä. Tiesimme, että oleskelulupaprosessin päätyttyä nuoret olisivat joutuneet muuttamaan pois SOS-Lapsikylästä. Emme kuitenkaan halunneet erota nuorista vielä, kun yhteinen matkamme oli vasta alkanut. Saimme tilaisuuden muuttaa toimintamme perheryhmäkodiksi, ja jokainen nuori sai siten jäädä asumaan SOS-Lapsikylään. 

Pakolaistyömme muutettiin kotoutumistyöksi vastaamaan paremmin nuortemme elämäntilannetta. Laajensimme toimintaamme perustamalla tukiasumiskoti- ja jälkihuoltopalvelut. Aloimme SOS-Lapsikylässä puhua monikulttuurisesta työstä ja sen merkityksestä omassa toiminnassamme sekä nyky-yhteiskunnassa. Saimme neljäksi vuodeksi muodostettua palvelukokonaisuuden, jossa nuoret saivat asua mahdollisimman pitkään tuttujen ihmisten kanssa. 

Kotoutumistyötä on kehitetty tiiviisti yhdessä nuortemme kanssa. Kotoutumispalveluissa meillä on ollut oma kehittäjänuorten ryhmä, joka on antanut meille arvokasta tietoa siitä, miten meidän tulisi kohdata ja ymmärtää yksin maahan tulleiden nuorten elämää ja tunteita. Kaikessa tekemässämme työssä on mukana nuorten ääni ja ennen kaikkea nuorten tunteet.

Yhdessä läpi ilojen ja vaikeuksien

Yhdessä olemme kohdanneet hyvin vaikeitakin elämäntilanteita. Olemme kohdanneet pelkoa, surua ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Mutta myös tässä kaikessa on ollut mukana aina paljon huumoria. Kodissamme on ollut paljon naurua. Pojat ovat hyvin huumorintajuisia ihmisiä. He ovat tuoneet paljon iloa meille kaikille, jotka olemme olleet osa heidän elämäänsä.

Mitä muuta kodissamme on ollut? Haluan ajatella, että tavallista elämää. Aamulla mentiin kouluun ja koulun jälkeen tultiin syömään päivällistä. Nuoret kävivät omissa harrastuksissaan ja tapaamassa kavereitaan. Ohjaajat ovat olleet nuorten lähellä ja aina saatavissa. Ketään ei ole jätetty yksin. Täällä on kuulunut nuorten ääni ja nuorten elämä. Täällä on ollut kodin tunnelma.

SOS-Lapsikylän puolesta haluan sanoa tämän kaikille perheryhmäkodissamme asuneille pojille:

Te olette opettaneet meitä elämästä ja te olette auttaneet meitä kasvamaan ihmisinä. Olette auttaneet meitä ymmärtämään paremmin maailmaa ja toisia ihmisiä. Se on todella arvokasta ja me olemme teille kiitollisia. Jokainen teistä on kaunis ainutlaatuinen ihminen, ei ole toista sinua. Kiitos, että olemme saaneet elää elämää kanssanne nämä neljä vuotta. Olemme onnellisia siitä, kuinka hienosti olette menneet eteenpäin elämässänne ja kasvaneet ihmisinä. Olemme onnellisia, että me olemme saaneet tuntea juuri teidät. Te olette vaikuttaneet meidän kaikkien elämään.

Jokainen teistä on sydämissämme lopun ikäämme.

 

***
SOS-Lapsikylän yksin maahan tulleille alaikäisille suunnatut perheryhmäkodit lopettivat toimintansa vuonna 2019. Matinkylässä sijaitseva perheryhmäkoti sulkeutui lokakuussa 2019 ja perheryhmäkodissa asuneet alaikäiset nuoret siirtyivät Espoon kaupungin perheryhmäkotiin Kivenlahteen.