Uskon, että lupauksien sijaan meidän tulisi asettaa itsellemme tavoitteita: Mitä haluan tältä vuodelta tai vuosikymmeneltä? Millä keinoilla pääsen asettamiini tavoitteisiin? Osa meistä innostuu tällaisista pohdinnoista, toiset ovat tyytyväisiä elämäänsä nykyisellään. Vaikka ihminen ei kokisi uuden vuoden tavoitteiden asettamista merkityksellisenä, jokaiselle meistä tekee hyvää aika-ajoin asettua tutkiskelemaan sitä, mistä olemme tulleet ja mihin ajattelemme suuntaavamme tulevaisuudessa.

Myönteiset muistot auttavat

Lapsuus ja nuoruus muokkaavat meitä ja erilaiset elämäntapahtumat ohjailevat valintojamme myös tulevaisuudessa. Repaleisen ja turvattoman lapsuuden kokeneelle menneisyyden muistelu ei todennäköisesti ainakaan alkuun piirrä selkeää kuvaa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Muistot voivat pulpahtaa mieleen pelottavina ja hyvinvointia horjuttavina. Onnelliset hetket voivat välähtää sieltä täältä valonpilkahduksina vain haihtuakseen traumaattisten kokemusten massaan. Turvattomuutta tuottavia kaltoinkohtelun kokemuksia vähättelemättä, myönteisten muistojen merkitys tulevaisuuden tavoitteita asettaessa voi kuitenkin nousta arvoon arvaamattomaan. Myönteiset muistikuvat vahvistavat käsitystämme elämän mahdollisuuksista.

Nuorella aikuisella elämän tai seuraavan vuosineljänneksen suunnittelu eivät välttämättä ole ensimmäisenä mielessä. Jonkin asteinen elämän suunnittelu ja tulevaisuuden tavoitteiden asettaminen on kuitenkin tarpeen myös nuorille. Tähän prosessiin itsenäistä elämää aloittavan nuoren aikuisen on usein mahdollista saada tukea vanhemmiltaan tai muulta itselleen tärkeäksi kokemaltaan aikuiselta. Aina on kuitenkin nuoria, jotka joutuvat yksin rämpimään läpi rämeikön itsenäiseen elämään. Tämä on hyvä muistaa tehdessämme lastensuojelun kentällä suunnitelmia ja tavoitteita vuodelle 2020, varsinkin nyt kun oikeus jälkihuoltoon laajenee koskemaan myös 21–24-vuotiaita. Miten parhaiten voisimme tukea näitä nuoria löytämään myönteisiä kokemuksia menneestä ja asettamaan itselleen sopivia tulevaisuuden tavoitteita?  

Tavoitteisiin pääseminen vaati itsenäistä toimintaa ja riittävää tukea

Pelkkä tavoitteiden asettaminen harvemmin johtaa muutoksiin elämässä. On myös toimittava niiden saavuttamiseksi. Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia, toiset puskevat tavoitteisiinsa, vaikka läpi harmaan kiven toisten tarvitessa henkistä sparrausta ensiaskeleiden ottamisessa. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin omien valintojen ja päätösten tekemistä. On uskottava siihen, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa ja että niillä on merkitystä siihen, mihin elämä suuntaa. Myös väärien valintojen tekeminen, mokaaminen ja virheistä oppiniminen kuuluvat kasvamiseen. 

Aikuisten tehtävänä on tukea nuorta ymmärtämään tekojensa seuraamuksia ja auttaa kasvamaan epäonnistumistenkin kautta. Tärkeää on ymmärtää, että jokainen nuori, taustastaan riippumatta, kokee joskus epäonnistumista ja tekee vääriä valintoja. Jokaisella nuorella tulisi olla lähtökohdista riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet saada tukea epäonnistumisista selviämiseen ja korjausliikkeiden tekemiseen. Tämä tulisi erityisesti muistaa niiden nuorten kohdalla, joilla varhaislapsuuden olosuhteet eivät ole turvanneet perustarpeiden täyttymistä.