Huostaanotto on lapsen ja nuoren elämää mullistava kokemus, joka lähes aina ainakin hetkellisesti horjuttaa elämän tasapainoa ja heikentää uskoa tulevaisuuteen. Se on jokaiselle lapselle ja nuorelle subjektiivinen kokemus: Yhdelle huostaanotto on voinut olla elämän pelastus, kun taas toinen voi pahimmillaan kokea sen elämänmittaisena traumana. 

Meidän kaikkien lastensuojelun ammattilaisten perimmäinen tavoite on suojella lasta ja auttaa perheitä selviämään ajoittaisista elämän tuomista haasteista. Haluankin ehdottomasti muistuttaa kaikkia lastensuojelun hienoista saavutuksista. 

Eräs sydäntä lämmittävä esimerkki lastensuojelun onnistumisesta on Ylitse MentorApp -sovelluksessa toimivan vertaismentorin kokemus huostaanotosta. Tässä tarinassa kiteytyy se, millainen merkitys huostaanotolla voi parhaimmillaan olla nuoren elämässä. Vertaismentorin tarina on koskettava kertomus siitä, kuinka menneisyydessä koettu pelko, katkeruus ja hylkäämisen tunne ovat myöhemmin kääntyneet voimaannuttaviksi ja kannatteleviksi kokemuksiksi. 

Vaikeat kokemukset voimavaraksi

Näin huostaan otettu ja sijoitettu vertaismentori kertoo elämästään:

’’Ollessani 8-vuotias hain koulusta apua äitini juomiseen ja mielenterveysongelmiin. Harmikseni en kuitenkaan sieltä apua saanut. Koulusta soitettiin kotiini, minkä seurauksena tilanne paheni entisestään. Välit äitini kanssa muuttuivat huonommiksi, kun hän kuuli, mitä olin koulussa puhunut. Tuntui, että olin kääntänyt selkäni koko perheelleni, kun olin mennyt puhumaan kotimme asioista eteenpäin.

Tilanne kotona rupesi käymään liian raskaaksi, ja ainoana vaihtoehtona hengissä selviämiseen tuntui olevan pois lähteminen. Lopulta tein päätöksen: pakkasin tavarani ja lähdin turvakotiin. Turvakodista koin saavani apua, ja sen kautta pääsin arviointijaksolle lastenkotiin, joka ei kuitenkaan ollut minulle sopiva paikka.

Tunsin oloni lastenkodissa tuskalliseksi, sillä koin, että minua arvioitiin kuin laboratoriorottaa ja ympärilläni olevat muut nuoret olivat väkivaltaisia ja käyttivät paljon alkoholia. Lopulta asiani kääntyivät kuitenkin parhain päin, kun huostaanottoni astui voimaan ja minut siirrettiin tulevaan kotiini. Uusi kotini oli sekin lastenkoti, mutta minulle se oli koti. Ilman tuota paikkaa en olisi hengissä tai ainakin olisin tunnekylmä aivan niin kuin äitini.

Huostaanotto on näin jälkeenpäin näyttäytynyt voimavarana ja kaikki ne tapahtumat ovat muokanneet minusta juuri sellaisen kuin olen nyt. Nyt vanhempana ymmärrän, miksi tietyt asiat tapahtuivat ja aika on kullannut muistot. Ilman huostaanottoa en olisi hengissä. ’’

Tällaiset tarinat muistuttavat siitä, että lastensuojelulla on todellakin merkitystä!