Näin on esimerkiksi silloin, kun sijaishuollossa olevan nuoren itsenäistymistä tuetaan aina siihen saakka, kun hän perustaa omaa perhettä, sillä lastensuojelun asiakkuuksista jopa 50–60 % on ylisukupolvisia.

Perheiden ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseen liittyvät niin poliittiset päätökset, kaikki yhteiskunnallinen toiminta, perheen sisäiset suhteet, läheisten tuki kuin ihmisten omat tietoiset valinnat. Hyvinvointia rakennetaan parhaiten silloin, kun ongelmia ei vielä ole. Ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnistaan vahvistaa valmiuksia kohdata ongelmia ja lisää kykyä selviytyä vaikeista tilanteista. Kokemus hyvinvoinnista lisääntyy, kun ihmisellä on mahdollisuus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja, olla omaehtoinen. Ihminen tarvitsee myös tunteen, että kuuluu johonkin ja on merkityksekäs yhteisön jäsen. Lisäksi ihmisellä täytyy olla mahdollisuus toteuttaa itseään omilla vahvuuksillaan ja saada myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia.

Hyvinvoinnin lisäämisessä siis tulee lähteä kasvattamaan jokaisen ihmisen osalta näitä kolmea tekijää: omaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä. On myös hyvä tiedostaa, että varhaista tukea ja edellä mainittujen elementtien vahvistamista voidaan kohdistaa tiettyihin ihmisten ja perheiden ”herkkyyskausiin”. Tällaisia ovat mm. lapsen syntymä, muutto, muutokset työelämässä, koulun aloittaminen ja monet muut tapahtumat, jotka herkistävät ja avaavat ihmisille mahdollisuuden muuttaa elämäntapojaan tai käyttäytymistään. Pelkällä hyvän elämän tai toimintaohjeiden valistuksella ihmiset eivät toimintamallejaan muuta.

Olen varma, että hyvinvointi lisääntyy jo sillä, että ”mitä minä haluan tai tarvitsen” -ajattelun sijaan ihmiset yhä useammin kysyvät, miten minä olen huomioinut muut. Myös palvelujärjestelmän tulee muuttaa toimintansa ongelmien korjaamisesta hyvinvointia vahvistavaksi.