Moni nuori asui siellä ja sen jälkeen lähistöllä sijaitsevissa asumisharjoitteluasunnoissa usean vuoden ajan. Talkoisiin osallistui myös Maria kahden lapsensa kanssa. Hän halusi nyt näyttää lapsilleen paikan, joka oli ollut hänen kotinsa viiden vuoden ajan yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Talkootyö koostui samoista tehtävistä kuin missä tahansa muutossa: siivouksesta, ikkunoiden pesusta, huonekalujen järjestämisestä, verhojen ripustamisesta jne. Kyse ei kuitenkaan ollut mistä tahansa muutosta, vaan samalla myös uudenlaisen toiminnan aloittamisesta SOS-Lapsikylässä, ryhmäkodin perustamisesta ilman vanhempiaan Suomeen saapuneille turvapaikkaa hakeville lapsille. Tilasta tulee alle 16-vuotiaille lapsille/nuorille pakolaismatkan päättävä paikka, johon he voivat asettua asumaan ja saamaan itse kunkin tarvitsemaa tukea ja ohjausta ryhmäkodin henkilökunnalta.         

Tiskatessamme ja täyttäessämme keittiön kaappeja entisessä ”omassa keittiössämme” tulvahtivat mieleemme moninaiset muistot vuosikausien aikana nuorten kanssa jaetusta yhteisestä arjesta. Riemukkaat yhteiset hetket ja myös ne haastavat, jotka myös kuuluvat elämään. Keittiö toimi usein ruuanvalmistamisen, ruokailun ja tiskaamisen ohella monenmoisten tilanteiden ja tunneilmausten näyttämönä.

Maria kertoi, että hänelle paikka oli ollut kuin koti ja oli ollut tärkeää, että  siellä oli ollut lupa näyttää kaikki tunteensa. Myös se, että nuoret saivat sisustaa omat huoneensa ja vaikuttaa yhteisiin asioihin, mutta ennen kaikkea tulla kuulluksi. Erinäiset olivat ne illat, jolloin istuttiin olohuoneessa yömyöhään asti ja paranneltiin maailmaa.

Ryhmäkodissa elettävä aika tulee jäämään sen uusille asukkaille osaksi heidän elämänhistoriaansa ja muistojaan ja uskon, että moni hyvä muisto tulee syntymään spontaanisti keittiössä ruuanlaiton ja arkisen yhteisen toiminnan keskellä.

Tervetuloa uusille asukkaille toivottaa Hillevi ja talkooväki

Kuvassa talkoolaisia. Löydätkö kuvasta kaksi lasta?