Kuluttajilla onkin yhä enemmän valtaa ja valinnanvaraa suhteessa palveluntarjoajiin. Hyvä niin.

Lasten ja perheiden ääni tulee saada samalla tavalla kuuluviin heidän hyvinvointiaan lisäävien palveluiden kohdalla. Hyvinvointi ei lisäänny riittävästi, jos perhe joutuu pirstalaisen palvelutarjoaman kohteeksi. Monelle voi olla vaikea selvittää ajoissa mistä ja miten apu löytyy. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun omat voimavarat ovat jo vähentyneet. Olemme nähneet tämän varsinkin silloin, kun lapsi tai nuori on joutunut jo kauan odottamaan tarvitsemaansa lastensuojelun tukea. Pahoinvointi edellyttää tällöin usein jo useamman erilaisen avun ja tuen antamista.

Jos kukaan ei mieti asiakasta ja koordinoi palvelujen kokonaisuutta, lapsen tai perheen saama sinänsä hyvä apu ei muodosta heille vaikuttavaa kokonaisuutta vaan sarjan irrallisia hyviä tekoja. Inhimilliset ja taloudelliset resurssit eivät tule tässä tapauksessa riittämään.

Uudistamisen pahin vihollinen on usein pieni parantaminen. Ratkaisu nykyiseen tilanteeseen ei enää löydy organisaatiolähtöisestä prosessien parantamisesta. Tarvitsemme kokonaisvaltaista palvelujen uudelleen organisointia ja tapaa tehdä asiat ihan uudella tavalla ja nimenomaan yhdessä. Tähän meillä on kaikki edellytykset.

Ihmiset haluavat oikeasti auttaa. Lapset ja perheet haluavat osallistua, vaikkeivat he osaa suoraan kertoa, miten asiat tulee tehdä. Juuri tähän tarvitaan vuorovaikutusta ammattilaisten kanssa. Ammattilaisia puolestaan pitää rohkaista ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita uudella tavalla. Uudistamisessa tarvitaan myös ehdottomasti uudenlaista yhdessä tekemistä yli perinteisten yhteistyörajojen.