Mutta hän ei tarvinnut apua, ”he pärjäävät”. Viikkoa myöhemmin apu kelpasi. Pakkasin kitisevän pikkuneidin vaunuihin ja kävelin hänen kanssaan ulkona kaksi tuntia, jotta äiti sai nukkua. Muistan vieläkin, kuinka iloinen olin saadessani auttaa. Ystävääni avun vastaanottaminen auttoi ymmärtämään, että apua kannattaa pyytää ennen kuin omat voimat loppuvat. Äitiyttä ei murenna se, että joku tiukassa paikassa auttaa.

Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa meille suomalaisille?

Me suomalaiset olemme ylpeitä, me olemme tottuneet pärjäämään omillamme. Luulemme muidenkin pärjäävän, mutta kuinka moni meistä lopulta tietää, mikä oman naapurin elämäntilanne on? Hän saattaisi tarvita apua, muttei kehtaa sitä pyytää. Kaikilla ei ole elämän kipupisteissä tukiverkostoa, jonka avulla hankalista tilanteista selviäisi.

Kun perheen arki on mennyt rikki, konkreettista apua tarvitaan perusasioihin: päivärytmin korjaamiseen, nukkumaanmenoon, ruokailuun, koulunkäyntiin ja läksyjen tekoon tai harrastuksiin kuljettamiseen. Useimpien vaikeuksiin ajautuneiden perheiden ongelmat ovat aluksi pieniä ja varhaisessa vaiheessa saatu apu saattaisi estää perheen hajoamisen tai masennuksen puhkeamisen. Voisinko minä tänään auttaa hankalassa tilanteessa olevaa ystävää? Huomaisitko sinä naapurin avun tarpeen?

Naapuriapu ei kuitenkaan aina riitä. Jos kaverilta avun pyytäminen on noloa, kuinka vaikeata onkaan lähestyä peikkoa nimeltä lastensuojelu? Kun omat konstit ongelmien ratkaisemiseksi loppuvat, on pakko pyytää ammattilaisilta apua. Lastensuojelun haaste tällä hetkellä on taloudellisten resurssien kohdentuminen korjaavaan työhön. Koneisto käynnistyy vasta kun ongelmat ovat niin suuria, ettei niitä helposti korjata. Samalla lastensuojelusta käsitteenä on tullut pelottava.

Lastensuojelupalvelujen tuella aikuiseksi kasvanut Outi Laitila kuvasi Ylen Aamusydämellä-ohjelmassa lastensuojelun tilannetta näin: ”Se on kuin lasihylly, jolla on kristallilaseja kahdessa rivissä. Jos hyllyn avoimelle reunalle laitettaisiin lista, lasit eivät pääsisi putoamaan ja särkymään. Pudonnutta lasia on vaikea korjata.”

Kun lastensuojelun resursseja saadaan siirrettyä korjaavista palveluista ennaltaehkäisevään työhön, lista saadaan paikoilleen hyllyn reunaan eikä tarvitse liimailla särkyneitä kristallilaseja. Voimme aidosti auttaa perheitä voimaan paremmin.