Katseen kohteena sijaishuollon arki

19.04.2017


Teksti: Riitta Laakso, YTT, tutkija

Vaikka sijaishuoltoon liittyvä tutkimuskiinnostus on lisääntynyt viime vuosina, tiedämme tutkimusten pohjalta kuitenkin varsin vähän siitä, millaisia arjen käytäntöjä lastensuojelulaitoksissa on tai miten sijaisperheissä toimitaan lasten kanssa.

Huostaanottoon liittyvät tavoitteet toteutuvat pitkälti sen perusteella, miten hyvin sijaishuoltopaikka pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin. Sijaishuoltopaikan valinta onkin yksi merkittävimmistä sijaishuollon päätöksistä. Valintaa tehdään kunnissa hyvin erilaisin organisointitavoin: keskitetyissä yksiköissä, kuntien yhteistyönä, lastensuojelun asiantuntijatiimissä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiantuntemukseen nojautuen. Jos sijaishuoltopaikan valintaa ollaan tulevaisuudessa kehittämässä keskitetyn mallin pohjalta, on mietittävä, miten turvataan lapsen ja vanhempien osallisuus.

Sijaishuoltopaikkaan tulo on lapselle käänteentekevä elämänvaihe. Tuloon liittyy monia tunteita. Lapset ja nuoret kiinnittävät huomiota moniin varsin pieniltä vaikuttaviin asioihin ja tunnustelevat ”paikan tuntua”. Lapsen tullessa sijaishuoltopaikkaan kohtaavat toinen toisilleen vieraat ihmiset. Samalla kohtaavat enemmän tai vähemmän vieraat arjen käytännöt ja ympäristöt. Lapsen tulo ja sijoituksen alkuvaihe on yksi kohdista, joihin liittyviä käytäntöjä tulisi kehittää.

Huostassa olevien lasten ja nuorten kertomuksissa¹ korostuvat arjen käytännöt. Useilla haastatelluilla lapsilla oli kokemuksia eri sijaishuoltopaikoista, sijaisperheistä ja lastensuojelulaitoksista. Pääosin kokemukset huostaanoton mukanaan tuomista muutoksista olivat positiivisia. Kuvauksia aikaisempaa paremmasta huolenpidosta, arjen rauhoittumisesta, parantuneista suhteista vanhempiin ja oman päihteidenkäytön vähentymisestä. Tämän rinnalla kertomuksia värittävät joidenkin laitosten joustamattomat arjen käytännöt ja epäoikeudenmukaisiksi koetut rangaistukset sekä mielekkään tekemisen niukkuus ja tylsistyminen.

Lapset, jotka elävät lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä, ovat kaikki kokeneet jotain sellaista, jota emme toivoisi lasten kokevan. Siksi ei riitä, että lapsella on esimerkiksi terapeuttista toimintaa tunti päivässä, vaan on mietittävä, mistä ja miten muut 23 tuntia rakentuvat.

¹Laakso Riitta (2016) Huostaanotto ja muutokset lasten elämässä. Teoksessa Rosi Enroos, Tarja Heino & Tarja Pösö (toim.) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino.

Arkisto

Vakikirjoittajat