Näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia SOS-Lapsikylän hankkeessa. Vastausten työstäminen alkoi syksyllä 2012, jolloin teemaa käsiteltiin Euroopan alueen SOS-Lapsikylien työkokouksessa. Erityisesti Espanjan SOS-Lapsikylän esitys aiheesta herätti meidät pohtimaan omaa perhetyötämme. Kulttuurissa, jossa perheen arvo nähdään toisella tavalla kuin Suomessa, on myös lähtökohta sijaishuoltoon erilainen.

Espanjassa SOS-Lapsikylän palveluja tarjotaan aina koko perheelle, toki lapsen etu keskiössä. Palvelut ovat pääasiassa samoja kuin Suomessakin tarjotut palvelut, mutta näkökulmassa perheeseen erityisesti sijaishuollon aikana on merkittävä ero. Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa? Tämä ajatus mielessämme käynnistimme kehittämishankkeen: ”Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen”.

Hankkeen tavoitteena oli kerätä asiakkailtamme tietoa siitä, mitä sijoitetun lapsen perheelle on tapahtunut sijaishuollon aikana sekä miten olemme tukeneet perhettä ja vanhemmuutta. Keskeistä oli löytää kehittämisen paikat omassa työskentelyssämme ja työstää palvelukokonaisuuttamme perhettä huomioivampaan suuntaan.

Haastattelimme viidestä eri SOS-lapsikylästä yhteensä yhdeksää perhettä, joiden lapset olivat haastattelun aikaan / olivat olleet aikaisemmin sijoitettuina SOS-lapsikylään. Keskeisiä haastatteluissa toistuvia teemoja ja kehittämisen kohteita olivat vanhemmuuden ja perheen tukeminen sijoituksen alkuvaiheessa; tuki perheenjäsenten muuttuvien roolien työstämiseen; rinnakkainen vanhemmuus, eli lapsikylävanhemman ja syntymävanhemman rinnakkaiset roolit ja heidän yhteistyönsä, sekä perheen jälleenyhdistämisen konkreettisempi tavoittelu.

Hankkeen vaikuttavuuden kannalta merkittävää oli se, miten se jalkautettiin osaksi työkäytäntöjä. Jalkauttaminen aloitettiin raportin julkaisemisen jälkeen ja pysyy jatkuvana osana työtämme. Raportin julkaisusta on kulunut vuosi ja muutoksia on nähtävissä: Monien lasten vanhemmat osallistuvat aktiivisesti SOS-lapsikyläkotien arkeen, lapset viettävät enemmän aikaa vanhempiensa luona ja perheenjäsenten vuorovaikutuksen parantamiselle asetetaan aikaisempaa konkreettisempia ja asiakaslähtöisempiä tavoitteita. Useammassa toimipisteessä suunnitellaan vertaistukiryhmiä vanhemmille ja vanhemman kanssa tehtävän työn auki kirjaaminen lapsen sijoitusprosessiin on työn alla.

Onnistumisena hankkeessa voidaan pitää sitä, että SOS-Lapsikylä on pysähtynyt tarkastelemaansa omaa näkökulmaansa sijoitetun lapsen perheeseen. Olemme nostaneet aihetta esiin valtakunnallisesti sekä toimipisteissämme keskustelleet vilkkaasti siitä, mikä merkitys perheellä on lapselle, minkälaisen arvon me työntekijät annamme perheelle, minkälaisissa rooleissa lapsen omat läheiset voivat sijaishuollon aikana olla ja mitä me ymmärrämme rinnakkaisella vanhemmuudella. Tästä on hyvä alkaa. Kehittämistyö on kesken, mutta näemme löytäneemme oikean suunnan.

Hanketta varten tehtyjen haastattelujen sisältö ja kehittämissuositukset koottiin raporttiin, joka julkaistiin huhtikuussa 2014. Julkaisu on luettavissa myös sähköisenä.