Sijaisperheessä asuminen ei Even ja Joonaksen mielestä eroa kovinkaan paljon elämisestä biologisessa perheessä. Apua saa, kun sitä tarvitsee ja sijaisperhe rakastaa siinä missä biologinenkin. Sijoitetut lapset ja nuoret ovat siis ihan samanlaisia lapsia ja nuoria kuin muutkin lapset. Aina kaikki aikuisetkaan eivät tätä ymmärrä, vaan pikemminkin leimaavat koko perheen, tietää Eve ja antaa esimerkin.

”Erään sijaisperheen muutettua pieneen kylään olivat muut vanhemmat pitäneet torikokouksen, jossa toisia varoitettiin paikkakunnalle muuttavista nuorisorikollisista. Tämän jälkeen kukaan ei leikkinyt lasten kanssa ja perhettä kutsuttiin ufo-perheeksi. Lisäksi lapsia alettiin kiusata koulussa.”

Eve huostaanotettiin 14-vuotiaana. Nykyisin hän on jo itsenäistynyt sijaishuollosta ja on asunut 18-vuotiaasta saakka SOS-Lapsikylän tukemana omassa asunnossaan. Joonas sen sijaan on asunut sijaisperheessä 16 vuotta, eli siitä saakka, kun oli 1-vuotias. Joonas täysi-ikäistyy tämän vuoden lopulla.

Ymmärrä ja tue, älä leimaa

Huostaanottoon voivat johtaa monenlaiset syyt, kuten perheväkivalta ja päihteet. Myös hyvin aikaisin vanhemmaksi tuleminen voi altistaa huostaanotolle.

”Suurimmaksi osaksi huostaanotto johtuu vanhemmista, ja vain harvassa tapauksessa huostaanotto on nuoren omaa syytä. Nuoren käyttäytymisessä sen sijaan nähdään oireita siitä, jos vanhemmat eivät jaksa huolehtia hänestä”, sanoo Eve. 

Mitä lastensuojelusta pitäisi ymmärtää? Joonaksen mielestä on erittäin tärkeää kohdata nuori ennakkoluulottomasti. 

”Lapsi on saattanut kokea todella pahoja juttuja. Häntä pitäisi lähestyä ymmärtäen ja tukien, ilman leimaa.”

Kuuntele kaikki SOScastin jaksot tästä.

Sijaisperheessä alkoi uusi elämä

Lastensuojelua pidetään usein julkisuudessa huonona asiana. Eve ja Joonas näkevät asian täysin päinvastoin.

”Itselleni huostaanotto oli pelastus. Oma biologinen isäni oli väkivaltainen ja lastensuojelun avulla pääsin kotoa pois. Sijaisperheessä pääsin arkeen kiinni ja sain rajat, minut huomioitiin ja minusta välitettiin, minkä lisäksi sain alkaa elää omaa nuoruuttani”, Eve kiittelee.

Samoilla linjoilla on myös Joonas.

”Lastensuojelu on auttanut minua todella paljon. Oli huippujuttu että näin kävi! Biologisessa perheessäni käytettiin päihteitä, mutta sijaisperheessä sain uuden elämän ja hyvän kasvuympäristön. Perhe on aina huolehtinut minusta, eikä ole koskaan tarvinnut pelätä missä vanhemmat ovat. Vältyin traumoilta ja ikäviltä kokemuksilta. Sain kunnon suunnan ja selvisin”, lisää Joonas.