 |
| Lapsikylävanhempi Sari Salonen |
Tapiolassa sijaitseva SOS-lapsikylä on kesäaamuna hiljainen. Kylä on kuin mikä tahansa tavallinen rivitaloalue. Pihamaat ovat kauniissa kukka loistossa ja hiekkalaatikko sekä keinu odottavat leikkijöitä. Sari Salonen avaa iloisesti tervehtien asunnon oven.
- Olen tehnyt tästä asunnosta niin kodinomaisen kuin vain ikinä pystyn. Haluan, että tämä tuntuu kodilta lapsille ja myös minulle, Salonen kertoo.
Salonen on työskennellyt lapsikylävanhempana Tapiolassa yli 15 vuoden ajan. Tänä aikana hän on toiminut kasvattajana ja äitinä kolmelle huostaanotetulle pojalle sekä kahdelle tytölle. Tällä hetkellä Salosen kanssa asuvat enää kaksospojat. Muut lapset ovat lentäneet maailmalle.
- Kaksospojat tulivat minulle puolenvuoden ikäisinä melkein heti, kun aloitin tämän työn. Kotiimme oli ehtinyt jo ennen kaksosia asettua 7-vuotias tyttö ja 13-vuotias poika. Silloin riitti vilskettä. En kunnolla muista mitään ajasta, jolloin pojat olivat vauvoja Salonen sanoo.
Salonen puhuu tänään itsestään äitinä ja kaksosista poikinaan. Ammatin alkuaikoina Salonen joutui kuitenkin opettelemaan kaiken alusta alkaen, millaista on olla äiti. Salosella kun ei ole biologisia lapsia.
- Toki hyväksyn sen, että lapsilla on biologiset vanhemmat ja olen aina tullut heidän kanssaan hyvin juttuun. Olen kuitenkin kasvattanut lapset kuin omiani. Salonen korostaa. Salosen ja kaksosten koti on kuin kenen tahansa tavallisen perheen koti. Myös elämästä Salonen on halunnut tehdä pojille mahdollisimman tavallista.
- Poikien kaverit ovat aina tervetulleita meille. Olen istunut poikien vanhempainilloissa ja vienyt heitä harrastuksiin. Haluan, että kodissamme vietetään normaalia lapsiperheen arkea.
Lapsikyläkoti ei kuitenkaan ole Salosen virallinen koti, vaikka se siltä tuntuukin. Oma virallinen koti sijaitsee Hyvinkäällä, jonne Salonen matkustaa noin kerran kuukaudessa, kun hänellä on työstään vapaapäiviä.
- Olen työsuhteessa ja työhöni kuuluu myös vapaapäiviä ja lomia, muuten olen pojille läsnä 24 tuntia vuorokaudessa. Pidän vapaapäivät putkeen noin kerran kuukaudessa 3-5 päivää kerrallaan. Tällöin minulla usein kyllä tulee jo ikävä poikien luokse, Salonen hymyilee.
Sari SalonenKun Salonen on työstään vapaalla, lapsikyläkotia hoitaa sijainen.
- Vapailla tapaan läheisiäni ja nukun, jotta jaksan työssäni. Tämä on ainutlaatuinen työ, johon eivät sovi säännölliset harrastukset.
60-vuotias Salonen jää pärin vuoden päästä eläkkeelle. hän ei kuitenkaan lopeta työtään, ennen kuin kaksoset lähtevät kodista maailmalle.
- Jään eläkkeelle vasta, kun pojat ovat valmiita irtautumaan minusta ja itsenäistymään. Uskon, että pidämme aina yhteyttä.
Juttu on julkaistu Länsiväylä-lehdessä 17.7.2009. (toim.Marika Hiltunen)