Muutin 2,5-vuotiaana Vihannin SOS-lapsikylään yhdessä kolmen isoveljeni kanssa. Asuin lapsikylä-äitimme, Katin kanssa 14-vuotiaaksi asti. Siihen saakka kunnes Kati jäi eläkkeelle. Kati on antanut minulle ohjeet elämään – ja itse asiassa antaa edelleenkin. Kati nimittäin soittaa meille kaikille veljeksille säännöllisesti joka sunnuntai-ilta kahdeksan jälkeen! Yhtään soittoa ei ole jäänyt väliin.
Millainen äiti Kati on ollut?
Kati on hyvä ihminen. Hän on saanut meidät kaikki neljä veljestä kunnialla aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja suhteellisen tasapainoinen elämä! Neljä poikaa ei ole helpoin vaihtoehto kenellekään äidille. On pitkälti Katin ansiota että olen tässä ja nyt – töissä, seurustelen ja kovasti tyytyväinen elämääni.
 |
| Kuvassa SOS-lapsikylävanhempi. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun. |
Kati opetti meille veljeksille pehmeitä arvoja ja sen ettei mikään tule ilmaiseksi tässä maailmassa. Itse pitää omaa elämäänsä rakentaa ja ohjata. Katin perintönä on varmasti myös se, etten tykkää riidellä. Kati oli älyttämän pitkäjänteinen ja opetti selvittämään asioita puhumalla. Näillä opeilla olen pärjännyt tähän asti hyvin.
Huostaanotto ja uusi elämä SOS-lapsikylässä oli ainakin minulle oikea juttu. Ilman lapsuutta lapsikylässä en olisi tässä. Kun oivaltaa, ettei lapsikylä ole rangaistus vaan mahdollisuus ja ettei lapsikylään joutuminen ole oma vika, homma alkaa sujua. Vietin Vihannissa tavallisen lapsuuden: koulua, lätkää, sählyä ja kavereita.
Millainen on hyvä lapsikylä-äiti?
Hyvä äiti antaa rajat ja on kärsivällinen. Ainakin meidän veljesten kanssa on joutunut venymään. Lisäksi tarvitaan roppakaupalla maalaisjärkeä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Lapsikylä-äiti tykkää haasteista. Kati oli juuri sellainen. Viimeksi jouluna juttelimme Katin kanssa kaikista niistä tempauksista, joita olemme tehneet veljesten kanssa. Nyt niille voi jo yhdessä nauraa.
Tue kotimaan työtä