Aluksi Santon SOS-lapsikylässä kaikki luulivat heitä kaksosiksi – myös siksi, että heillä oli hyvin samanlaiset nimet. Mutta Jordan ja Jordensten ovat kuusi ja seitsemän vuotta vanhat. He eivät koskaan päästä toisiaan näkyvistään: he kävelevät käsi kädessä lapsikylän läpi, istuvat lähekkäin, lohduttavat toisiaan. Jordan, veljeksistä nuorempi, vaikuttaa rentoutuneemmalta ja jopa nauraa toisinaan. Näin saattaa olla siitä syystä, että hän tietää, että hänellä on ainakin isoveli, joka pitää hänestä huolta tässä oudossa ympäristössä – ja kaiken sen jälkeen, mitä he ovat kokeneet.
Sillä hetkellä, kun maanjäristys iski Haitiin, Jordensten ja Jordan olivat Port-au-Pricessä perheensä kanssa. Perheeseen kuului isä, äiti, poikien sisko ja he itse. Veljesten isä ja sisko kuolivat maanjäristyksessä ja äiti loukkaantui pahoin. Äidin onnistui kuitenkin jollain keinoin viedä pojat turvaan. He pärjäilivät jotenkuten muutamat ensimmäiset päivät yhdessä monista hätäapuleireistä – tukeutuen usein ventovieraisiin. Lopulta heidän äitinsä vietiin yhdelle väliaikaisista klinikoista. Äidin tämänhetkisestä voinnista ei kuitenkaan ole tietoa.
Pojat eivät juuri puhu rankoista kokemuksistaan. He juttelevat mieluummin siitä, miten he voivat nyt lapsikylässä: ”Ruoka on todella hyvää, ja voin leikkiä milloin vain haluan”, Jordan sanoo kadoten kohti keinua veljeään kädestä vetäen.