Toisen maailmansodan jälkeen Hermann Gmeiner, nuori lääketieteen opiskelija, näki läheltä ja koki voimakkaana nuorison ja lasten turvattomuuden sodanjälkeisessä Itävallassa. Hän oli itse menettänyt äitinsä jo varhain. Muistaen omaa lapsuuttaan hän ymmärsi, että äidinrakkauden suoma turvallisuus on lapselle tärkein asia. Näin syntyi ajatus SOS-lapsikylästä.
 |
| Herman Gmeiner Itävallassa v.1983. |
Hermann Gmeiner perusti ensimmäisen SOS-lapsikylän Itävaltaan, Imstiin vuonna 1949. Tarkoituksena oli auttaa lapsia, jotka olivat menettäneet kotinsa, turvansa ja perheensä toisessa maailmansodassa. Tänä päivänäkin pätee sama tavoite: auttaa hädässä olevia lapsia.
Viimeisten 60 vuoden aikana SOS-lapsikylätoiminta on laajentunut ja monipuolistunut. Nykyään SOS-lapsikylätoimintaa on jo 132 maassa, Suomi mukaan lukien. Yli 500 lapsikylän lisäksi järjestöllä on yli tuhat erilaista toimintayksikköä: päiväkoteja, kouluja, nuorisokoteja sekä sosiaali-, koulutus- ja lääkintäkeskuksia. Eri puolilla maailmaa toimii myös hätäapuohjelmia, joilla tukea kohdennetaan kriisialueiden lasten ja perheiden auttamiseksi. Uusi toimintamuoto on tukea lapsikyliä ympäröiviä yhteisöjä ja näin ehkäistä lasten laiminlyöntiä ja hylkäämistä.
- 1949 SOS-lapsikylätoiminta alkoi Itävallassa, ensimmäinen SOS-lapsikylä avattiin Itävallan Imstiin
- 1955 Ensimmäinen SOS-nuorisokoti rakennettiin Itävaltaan. Lapsikyläyhdistyksiä perustettiin Ranskaan, Saksaan ja Italiaan
- 1960 Maailman SOS-lapsikyläyhdistysten kattojärjestö Kansainvälinen SOS-lapsikyläjärjestö perustettiin. SOS-lapsikylätoiminta alkoi Latinalaisessa Amerikassa (Uruguay)
- 1962 SOS-lapsikylätoiminta alkoi Aasiassa (Etelä-Korea ja Intia)
- 1970 Afrikan mantereen ensimmäinen SOS-lapsikylä rakennettiin Norsunluurannikolle. SOS-lapsikyläprojekteja myös Ghanassa, Keniassa ja Sierra Leonessa
- 1981 Hermann Gmeiner Akatemia avattiin Itävallan Innsbruckissa. Akatemia toimii koulutuskeskuksena ympäri maailman SOS-lapsikylätoiminnan parissa työskenteleville.
- 1991 SOS-lapsikylätoiminta aktivoituu uudelleen Tšekkoslovakiassa. Puolassa ja Neuvostoliitossa avattiin ensimmäiset lapsikylät, uusia projekteja myös Bulgariassa ja Romaniassa. Yhdysvaltain ensimmäinen SOS-lapsikylä perustettiin.
- 1995 YK:n talous- ja sosiaalineuvosto luokitteli Kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön kansalaisjärjestöksi, jolla on neuvoa antava asema.
- 2002 Kansainvälinen SOS-lapsikyläjärjestö sai Conrad N. Hiltonin humanitaarisen palkinnon merkittävistä saavutuksistaan inhimillisen kärsimyksen lievittämiseksi.
- 2003 Aasian tsunamikatastrofin jälkeen SOS-lapsikyläjärjestö antoi hätäapua (mm. ruokaa, lääkkeitä, tilapäissuojia) sekä pitkäaikaista apua (mm. rakennusapua, perheiden tukemisen ohjelmia, SOS-toimipisteitä) Intiassa, Sri Lankassa, Indonesiassa ja Thaimaassa.
- 2004 Ensimmäinen urbaani SOS-lapsikylä perustettiin Chicagoon
- 2007 Euroopan 100. SOS-lapsikylä avattiin Latvian Valmieraan. Järjestö auttoi luonnonkatastrofien uhreja Boliviassa, Indonesiassa, Perussa ja Uruguayssa sekä kriisialueilla Sudanissa, Tšadissa ja Somaliassa. SOS-lapsikyläjärjestö voitti OPECin kehityspalkinnon.
- 2010 SOS-lapsikyläjärjestö tarjosi hätäapua mm. Haitin maanjäristyksen ja Pakistanin tulvien uhreille.